{"id":30,"date":"2016-04-14T16:03:21","date_gmt":"2016-04-14T16:03:21","guid":{"rendered":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/?p=30"},"modified":"2016-06-20T16:20:49","modified_gmt":"2016-06-20T16:20:49","slug":"modernin-melankolian-dynamiikkaa-i-sivullisuus-paattamattomyys-ja-viipyily","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/?p=30","title":{"rendered":"Modernin melankolian dynamiikkaa I. Sivullisuus, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja viipyily"},"content":{"rendered":"

\u00a0<\/strong><\/p>\n

Sodanj\u00e4lkeinen sivullisuus ja melankolian nykytraditio.<\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

The Outsider has his proper place in the Order of Society, as the impractical dreamer.
\n<\/em>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Colin Wilson 1963, 50.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tarkasteltaessa t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mottoa, joka sis\u00e4ltyy Colin Wilsonin vuonna 1956 ilmestyneeseen teokseen The Outsider<\/em>, on meid\u00e4n syyt\u00e4 pohtia sen implikoimia ajatuksia hieman toisin kuin Wilson itse teki. Se on asetettava perspektiiviin, joka ylitt\u00e4\u00e4 Wilsonin oman 1950-luvun eksistentiaalisen ja \u201dnuoren vihaisen miehen\u201d horisontin. Pikemminkin on tavoiteltava tuntemismodusta, joka luotaa k\u00e4sitteen historiaa kohti viime vuosisadan alkua, ohittaa sen ja etenee varhaisromantiikan kautta kohti aiempaa historiaa \u2013 muuttuakseen lopulta melankolian topokseksi. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kaikista painostavista k\u00e4sitteist\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se kovinkaan helposti kohti melankoliaa, mutta Wilsonin \u201dsivullinen\u201d tyrkytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tradition piiriin monin huomaamattomin tavoin. Tunnistan sivullisen hahmossa 20. vuosisadan melankolikon ja t\u00e4m\u00e4n tyypin muodonmuutokset.<\/p>\n

Wilson ei teoksessaan mainitse melankolian k\u00e4sitett\u00e4. Sivullisen ongelmaa pohtiessaan h\u00e4n viittaa muutaman kerran melankoliaan vain William Jamesin ja Friedrich Nietzschen tekstilainojen kautta, mutta ei yhdist\u00e4 sivullisuuden probleemaa t\u00e4h\u00e4n uuvuttavalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n k\u00e4sitteeseen. Jos Wilson itse ei kytke sivullisen ongelmaa melankoliaan, eiv\u00e4t sit\u00e4 tee monet my\u00f6hemm\u00e4tk\u00e4\u00e4n kommentoijat. Esimerkiksi Karin Johannisson j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tuoreessa teoksessaan Melankoliska rum. Om \u00e5ngest, leda och s\u00e5rbarhet i f\u00f6rfluten tid och nutid<\/em> (2010) Wilsonin mainitsematta. Johannisson viittaa lyhyesti \u201deksistentialismin suuriin melankolikoihin\u201d (2010, 84) \u2013 pohdiskelematta Wilsonin introdusoimaa sivullisen ongelmaa, vaikka sen j\u00e4ljille tuntuisi tuon m\u00e4\u00e4rittelyn kautta olevan helppo p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

Wilson puolestaan ei p\u00e4\u00e4se melankolian j\u00e4ljille, vaikka puhuukin sivullisesta \u201dvisionaarisena\u201d henkil\u00f6n\u00e4 (1963, 223\u2013225, 240\u2013241). Kytkent\u00e4\u00e4 traditioon ei synny. Modernin perspektiivi est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 yhteyksi\u00e4 esimerkiksi 1500-luvun ja 1700- ja 1800-lukujen laajan melankoliakeskustelun eri muotoihin. H\u00e4nelle oli selv\u00e4stikin tarpeellista m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 moderni subjekti eri tavoin kuin klassinen subjekti. H\u00e4n korostaa sivullisen tyypin erikoislaatuisuutta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 mahdolliset yht\u00e4l\u00e4isyydet aiempaan melankoliaan suljetaan pois \u2013 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4n viittaa edelt\u00e4jiin. Kuitenkin nyt voimme j\u00e4lkik\u00e4teen tarkastella t\u00e4t\u00e4 l\u00e4hihistoriamme persoonallisuustoposta, jonka psykologinen mekanismi muodostaa muuntuvan jatkumon, niin ett\u00e4 erot aiempaan piirtyv\u00e4t esiin melankolian historian omassa polveutumisessa.<\/p>\n

Wilsonin teos k\u00e4\u00e4nnettiin suomeksi vuonna 1958 nimell\u00e4 Sivullisen ongelma<\/em> \u2013 ja uudelleen 2007 nimell\u00e4 Sivullinen ihminen<\/em>. Wilson kirjoitti esipuheen uuteen suomennokseen (2007, 5\u201312) ja siihen k\u00e4\u00e4nnettiin my\u00f6s Wilsonin \u201dJ\u00e4lkisanat teoksen lukuihin (2001)\u201d (ibid., 410\u2013439). \u201dJ\u00e4lkisanoista\u201d ei edelleenk\u00e4\u00e4n k\u00e4y ilmi sivullisuuden yhteys melakoliaan. Wilson ei yksinkertaisesti hahmota t\u00e4t\u00e4 dimensiota. Esipuheessa h\u00e4n vain toteaa: \u201dKirjanihan suorastaan nousi siit\u00e4 kurjuudesta ja turhautuneisuudesta, ett\u00e4 min\u00e4 olin ulkopuolinen\u201d (2007, 10). Voiko sen paremmin sanoa.<\/p>\n

Pelkk\u00e4 sivullisen ongelma ei kuitenkaan viel\u00e4 selit\u00e4 kaikkea modernissa melankoliassa. Artikkelini l\u00e4ht\u00f6kohta on kolmitahoinen. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 olen usein ihmetellyt, miksi kuuluisaa sivullisuuden ongelmaa ei liitet\u00e4 melankolian k\u00e4sitepiiriin, olen my\u00f6s kummastellut, ett\u00e4 Joseph Vogl, joka teoksessaan \u00dbber das zaudern <\/em>vuodelta 2007 (On Tarrying<\/em>; 2011) introdusoi uuden k\u00e4sitteen zaudern<\/em> (viivytell\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, engl. tarrying<\/em>),[1]<\/a> ei n\u00e4e tarpeelliseksi kytke\u00e4 uutta k\u00e4sitett\u00e4\u00e4n melankoliaan. Pit\u00e4isi suorastaan olla selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sivullisuuden kokemus on modernia melankoliaa ja ett\u00e4 ilmaisut zaudern <\/em>tulisi my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 yhteydess\u00e4 melankoliaan. N\u00e4in ei Vogl teoksessaan menettele. Kuitenkin Voglilla on pieni merkint\u00e4 keskiaikaisen acaedian<\/em> ja vitkastelun yhteydest\u00e4: \u201dZaudernilla on kaukainen yhteys laiskuuden, acaedian<\/em>, kardinaalisyntiin (–) Kirjallisena paheena, acaedia<\/em> viettelee typeriin kuvitelmiin (–) ja johtaa lopuksi el\u00e4m\u00e4n hamletisoitumiseen\u201d (2011, 119). Vogl viittaa t\u00e4ss\u00e4 keskiaikaiseen melankolia-k\u00e4sitykseen sanomatta sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Keskiajalla juuri joutilaisuus oli todiste melankoliasta. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys muuttui p\u00e4\u00e4laelleen renessanssin aikana, jolloin melankolikot ymm\u00e4rrettiin sitkeiksi ahertajiksi. Meid\u00e4n onkin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 hieman enemm\u00e4n k\u00e4sitteit\u00e4 ja tunnelmatekij\u00f6it\u00e4 melankolian mutkittelevaan linjaan kuin mit\u00e4 Wilson ja Vogl tekev\u00e4t. On n\u00e4ht\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sitteet \u201dsivullisuus \u2013 melankolia \u2013 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys\u201d muodostavat kiintoisan modernin \u2013 ja miksei my\u00f6s postmodernin \u2013 triadin, jota ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Miss\u00e4\u00e4n tuntemassani tekstiss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kolmea k\u00e4sitett\u00e4 ei liitet\u00e4 toisiinsa. Kutakin aluetta on kyll\u00e4 tarkasteltu erikseen, mutta ei n\u00e4iden suhteita ja niiden yhteytt\u00e4 melankoliaan:<\/p>\n

 <\/p>\n

KAAVIO I<\/p>\n

Modernin melankolian triadi:<\/em><\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

Melankolia (klassinen)<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Sivullisuus\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Horjuvuus, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys (Zauderei)<\/p>\n

 <\/p>\n

Melankoliakeskusteluun tuli uusi n\u00e4k\u00f6kulma Julia Schiesarin feministisen teoksen (1992) ansiosta. H\u00e4n puhuu melankoliasta miesten tautina (1992, 15, 93) ja m\u00e4\u00e4rittelee sen suhteen erokseen tavalla, jota aiemmin ei ole tehty (1992, 49, 110\u2013112, 185; ks. Kuusamo 2006b, 21\u201322, 39). My\u00f6s Vogl tuo uuden k\u00e4sitteen keskusteluun, muttei halua hahmotella k\u00e4sitteen paikkaa melankolian suuressa topoksessa.<\/p>\n

Voimmekin kysy\u00e4, kuinka paljon ja miss\u00e4 suhteessa melankolia on muuttunut? Sit\u00e4 Johannissonkin kysyy tavan takaa. H\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 sivuaa hyvin kaukaa psykoanalyysin problematiikkaa, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Jacques Lacanin ja Slavoj Zizekin rauhaan. Uutta Voglin k\u00e4sitett\u00e4 h\u00e4n ei luonnollisesti mainitse. Julia Kristevan teos Muukalaisia itsellemme<\/em> (Etrangers \u00e0 nous-m\u00eames<\/em>) tulee l\u00e4helle sivullisen ongelmaa Camus\u2019n kautta: \u201dolemme kaikki Meursaulteja\u201d (1992, 33\u2013<\/em>37). Kristevan muukalainen on kyll\u00e4 sivullinen, etranger<\/em>, muttei melankolikko. Tekij\u00e4 ei laajenna kysymyksenasetteluaan nuoren Wilsonin suuntaan, ei edes mainitse h\u00e4nt\u00e4. Kuitenkin k\u00e4sitteiden yhteys on ilmeinen: sivullinen on muukalainen, etranger<\/em>, outsider, my\u00f6s itselleen.<\/p>\n

Melankoliakeskustelu ajankohtaistui kahden suuren, mutta hyvin erilaisen n\u00e4yttelykokonaisuuden kautta vuosina 2005\u20132007: Pariisissa (2005) ja Berliiniss\u00e4 (2006) esill\u00e4 olleen Melancholie<\/em>-n\u00e4yttelyiden lis\u00e4ksi Veronassa j\u00e4rjestettiin samanaiheinen n\u00e4yttely seuraavana vuonna, 2007. N\u00e4yttelyiden tuottamat kaksi valtavaa luetteloa (Jean Clairin toimittama Melankolie<\/em> \u2013 Genie und Wahnsinn in der Kunst<\/em> ja Il Settimo Splendore <\/em>ja La modernit\u00e0 della malinconia<\/em>, toimittajanaan Giorgio Cotenova) tuoreuttivat melankolia-keskustelua \u2013 tuomatta kuitenkaan 1950-lukua ongelmanasetteluun mukaan. Silti n\u00e4m\u00e4 kaksi n\u00e4yttely\u00e4 tematisoivat melankoliaa niinkin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 Jean Clair uskaltautui jopa kirjoittamaan \u201dfaustisesta melankoliasta\u201d (2006, 452\u2013<\/em>462).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tarkastelemaani melankolian k\u00e4sitekolmioon kuulumaton Mary Ann Hollyn uusin teos The Melancholy Art<\/em> (2013) ulottaa melankolian taidehistorioitsijan ammattitaudiksi. Siksi teoksen nimi pit\u00e4isi olla oikeastaan \u201dMelankolinen taidehistoria\u201d. Hollyn n\u00e4k\u00f6kulma on suhteellisen kaukana sivullisen ja eristyneen muukalaisen problematiikasta. Holly pohtii taidehistorioitsijan ongelmaa: miten tutkia menetettyj\u00e4 objekteja uudelleen l\u00f6ydettyin\u00e4 menetettyin\u00e4 objekteina, kuten Adrian Stokesin tapauksessa (2013, 54\u2013<\/em>55, 65\u201367, 71). Lis\u00e4ksi Holly tekee toimeliaasta taidehistorioitsijasta Michael Baxandallista melkeinp\u00e4 puoliv\u00e4kisin melankolikon (ibid., 73\u2013<\/em>77). Erikoista kyll\u00e4, Holly ei puhu tiedostamattomista menetyksist\u00e4, kuin vain ohimennen (ibid. 63); enemm\u00e4nkin h\u00e4n tarkastelee tietoisen menetyksen tunteen eri puolia (vrt. ibid., 15\u2013<\/em>16, 70). Colin Wilsonia h\u00e4n ei mainitse. Oleellista Hollyn tekstiss\u00e4 ei ole Sigmund Freudin esitt\u00e4m\u00e4 melankolian perusm\u00e4\u00e4re \u201dsurullisuus ilman syyt\u00e4\u201d vaan surullisuus siit\u00e4, ett\u00e4 olemme perustavanlaatuisesti menett\u00e4neet jotain \u2013 menneisyyden objektit \u2013 emmek\u00e4 voi houkutella niit\u00e4 kielen avulla takaisin, koska vallitsee peruuttamaton kuilu kielen ja objektien v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 huolimatta teoksessa on hauska \u201dobjektiivinen\u201d lipsahdus: kun Holly ryhtyy tarkastelemaan kaikkien tarkastelemaa Walter Benjaminia, h\u00e4n toteaa: \u201dWalter Benjamin, the perennial outsider\u201d (ibid., 79). Mirabile dictu<\/em>!<\/p>\n

Miten tahansa, voimme perustellusti menn\u00e4 ajassa hieman taemmaksi, jo Benjaminin kautta, ja kysy\u00e4: osuuko melankolian suurin muutos 1800-luvun alkuun, vai sen loppuun? Selv\u00e4\u00e4 ainakin on, ett\u00e4 melankolia oli varhaisromantiikassa toisenlaista kuin renessanssin ja barokin aikana. Sek\u00e4 Th\u00e9ophile Gautier ett\u00e4 G\u00e9rard de Nerval n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t eron aiempaan hyvin kouriintuntuvasti, jo ennen Charles Baudelairea. Ent\u00e4 romantiikan j\u00e4lkivaiheessa?<\/p>\n

Henri-Fr\u00e9d\u00e9ric Amielin (1821\u20131881) Uneksijan p\u00e4iv\u00e4kirja (Journal intime) <\/em>k\u00e4y hyv\u00e4st\u00e4 esimerkist\u00e4. H\u00e4net on melankolian tutkimus oikeastaan t\u00e4ydellisesti unohtanut. Yksin\u00e4inen, itsens\u00e4 eristyneisyyteen junaillut Geneven yliopiston filosofian professori Amiel kysyy itselt\u00e4\u00e4n: \u201dTaivaan nimess\u00e4, kuka olet, mit\u00e4 tahdot, sin\u00e4 ep\u00e4vakainen ja harhaileva olento? Mik\u00e4 on tulevaisuutesi, velvollisuutesi, kaipauksesi? (–) Sin\u00e4 kaipaat kaikkea mik\u00e4 ei ole tavoitettavissa: aitoa uskontoa, vakavaa my\u00f6t\u00e4tuntoa, ihanteellista el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d (1959, 157). N\u00e4iss\u00e4 m\u00e4\u00e4reiss\u00e4 n\u00e4emme jo modernin isoloituneen ihmisen introspektion ja samalla henkil\u00f6n, joka ei osaa toteuttaa moniakaan aikomuksiaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Amielia vaivaava melankolikon ep\u00e4tietoisuus on omiaan k\u00e4rjist\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimiaan: \u201dN\u00e4yt\u00e4t i\u00e4ksesi olevan tuomittu vieritt\u00e4m\u00e4\u00e4n Sisyfoksen-lohkarettasi, k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n j\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuskaa niin kuin ainakin henkil\u00f6, jonka kutsumus ja kohtalo ovat alinomaisessa ristiriidassa\u201d (ibid.). H\u00e4n puhuu my\u00f6s \u201dmuistin melankoliasta\u201d (ibid., 182) tiet\u00e4en oman refleksiivisen taipumuksensa suunnan ja laadun. Modernin sivullisen melankolikon useat tunnusmerkit ovat jo kypsym\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen Journalissaan.[2]<\/strong><\/a><\/em> My\u00f6h\u00e4isell\u00e4 i\u00e4ll\u00e4\u00e4n Amielin kristilliseen uskomussysteemiin syntyy my\u00f6s aukko melankolian asettua \u2013 tai pikemminkin juuri intellektuaalisen melankolian takia. Amielin pohdinnat yhdist\u00e4v\u00e4t henkisen autenttisuuden etsimisen sivullisen melankolikon kokemuksiin. Renessanssin salatiede on Amielin p\u00e4iv\u00e4kirjassa muuttunut salaiseksi introspektioksi, jossa autenttisuuden kokemukset ovat osa illuusiotonta itsetilityst\u00e4.<\/p>\n

Amielia lukiessa taustalla lymyilee Victor Hugon hymyilev\u00e4 lause: \u201dMelankolia on onnea olla surullinen\u201d (lainaus: Johannisson 2010, 9). Lause edustaa hyvin koko melankolian psykohistoriaa, jossa keskeinen piirre on ns. saturnisen melankolian topoksen kiinte\u00e4 jatkuvuus: Hugon takaa kurkistaa Thomas Wartonin tunnettu runo \u201dThe Pleasures of Melancholy\u201d (1745). Wartonin sel\u00e4n takaa hieman kauempaa historiasta pilkist\u00e4\u00e4 La Fontainen \u201dles sombres plaisirs d\u2019un coeur melancholique\u201d (Dandrey 2003, 19). Johann Gottfried Herderin \u201ds\u00fcsse Melancholey\u201d (Mattenklott 1968, 52) ja Ippolito Pindemonten (1753\u20131828) runo \u201dMelanconia, \/ ninfa gentile \/ vita mia\u201d (2009, 405) taas liittyv\u00e4t valistuksen aikaan. Ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n unohtaa Giacomo Leopardin (1798\u20131837) romanttista luonnehdintaa: \u201duna scontentezza (tyytym\u00e4tt\u00f6myys), una malinconia viva ed energica\u201d (Zibaldone<\/em> \u00a7 1584). N\u00e4ist\u00e4 esimerkeist\u00e4 k\u00e4y melkein tyrkytt\u00e4v\u00e4sti ilmi melankolian kaksinapainen juonne, j\u00e4nnite, joka sill\u00e4 on ollut aina renessanssista saakka. Jennifer Radden kiteytt\u00e4\u00e4 ironisesti romanttisen melankolikon persoonallisuuspiirteet: \u201dThe melancholy man was one who felt more deeply, saw more clearly and came closer to the sublime than ordinary mortals\u201d (2000, 15).<\/p>\n

 <\/p>\n

Vaikka voi olettaa, ett\u00e4 viehtymys melankoliaan oli varhaismodernia ja modernia yhdist\u00e4v\u00e4 side, sen hienosyinen kokoonpano on kuitenkin muuttunut ajankohdasta toiseen. Raymond Williams katsoo, ett\u00e4 jokaiselle aikakaudella on sille ominaiset kokemisen ja tunteiden struktuurinsa (1980,22\u201327). Kysymyksess\u00e4 ovat rakenteet, joita ei ensisijaisesti tunnisteta sosiaalisiksi vaan yksityisiksi ja jotka vaikuttavat sosiaaliseen muutoksellisesti.[3]<\/a> T\u00e4m\u00e4n voi ajatella k\u00e4yv\u00e4n ilmi jo eri aikojen melankolian kohde-eroista: n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 moderni melankolikko k\u00e4y Friedrich Nietzschen j\u00e4lkeen pyhyyden kimppuun \u2013 mik\u00e4 aiemmin oli melkeinp\u00e4 mahdotonta.<\/p>\n

Viittauksia Amieliin Journal intimeen<\/em> emme l\u00f6yd\u00e4 Colin Wilsonin Outsiderin<\/em> sivuilta. H\u00e4n haluaa korostaa modernin sivullisuuden eroa kaikkeen vanhaan Angstiin n\u00e4hden. Wilson ajattelee modernin sivullisuuden \u2013 korostakaamme, melankoliaa h\u00e4n ei m\u00e4\u00e4rittele \u2013 m\u00e4\u00e4rittyv\u00e4n modernistisen kirjallisuuden kautta. Ero piirtyy esiin, kun Wilson karakterisoi Henri Barbussen romaania L\u2019Enfer<\/em> (Helvetti<\/em>, 1908), jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, nimet\u00f6n sivullinen, kuvataan vaikeasti nimett\u00e4vien kiihokkeiden, er\u00e4\u00e4nlaisen uuden \u201dtotuuden\u201d piiriss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kee \u201dsyvemm\u00e4lle kuin muut\u201d, vaikka \u201dh\u00e4nell\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n erikoisia lahjoja\u201d (1963, 12\u201313). Wilson kelpuuttaa Barbussen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n sivullisuuden kynnykselle ja kuittaa lopulta kirjailijan merkityksen toteamalla: \u201dHe is still the romantic\u201d (1963, 51).<\/p>\n

On oletettava, ett\u00e4 melankolian ja \u201dtotuuden\u201d etsimisen suhteet vaihtelevat aikakaudesta toiseen.\u00a0\u00a0 Voimmekin luonnostella kolme aktiivisen melankolian aikakautta: 1) renessanssin ja barokin, 2) romantiikan melankoliat ja lopuksi 3) modernismin ajan sivullisuus, jossa kysymys luovuudesta nousee itsetarkoitukselliseksi ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itseyden ongelman \u2013 korvaamalla siten entisen melankolia-k\u00e4sityksen. Kuinka Oscar Wilde totesikaan esseess\u00e4\u00e4n \u201dThe Critic as Artist\u201d? \u201cThere are as many Hamlets as there are melancholics\u201d (1967, 34).<\/p>\n

Aikakerrostumat ovat my\u00f6s tulkinnan kerrostumia. Kun esimerkiksi Walter Benjamin puhuu barokin allegoriasta, h\u00e4n tekee sen fin de si\u00e8clen<\/em> melankolikon suulla. Siten h\u00e4nen melankolia-tulkintansa aikatasoja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n romantiikan kuin barokin omat julkilausutut k\u00e4sitykset.<\/p>\n

Mit\u00e4 kaikkea melankolia oikeastaan on? Se on sek\u00e4 sairaus, temperamentti ett\u00e4 intellektuaalisen itsetietoisuuden tila (vrt. KliPaSa 1964, 218, 226, 228). Puhutaan my\u00f6s \u201dpoeettisesta melankoliasta\u201d, jonka er\u00e4s huipentumispiste oli romantiikan Weltschmertz<\/em>, maailmantuska (vrt. ibid., 238). Seuraavat melankolian m\u00e4\u00e4rittelyt liittyv\u00e4t sen historiallisiin vaiheisiin vain toissijaisesti:
\n1) Marsilio Ficino (1433-1499) katsoo teoksessaan De vita libri tres<\/em> (1489), ett\u00e4 melankolikot, jotka ovat kontemplatiivisia ja taipuvaisia syviin spekulaatioihin, ovat syntyneet Saturnuksen, yksin\u00e4isen t\u00e4hden merkeiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 aiheuttaa suurta ep\u00e4vakaisuutta. Ficino n\u00e4kee my\u00f6s yhteyden Platonin manian<\/em> ja melankolikon furor divinuksen<\/em> v\u00e4lill\u00e4. (1566, 15,16\u201319). Saturnuksen merkki, intellectus<\/em> ja melankolia yhdistyv\u00e4t Ficinon ajattelussa toisiinsa (ibid., 15, 24,29). H\u00e4nen voi katsoa aloittaneen ajatustavan, jossa melankolikko n\u00e4hd\u00e4\u00e4n \u201daut deus aut daemon\u201d (KliPaSa 1964, 249\u2013250).
\n2) Freudin ajatus melankoliasta, \u201dsurullisuus ilman syyt\u00e4\u201d (joka on my\u00f6s \u201dpoeettisen melankolian\u201d m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4; KliPaSa 1964, 217), perustuu siihen, ett\u00e4 melankolikko ei tied\u00e4 surunsa l\u00e4ht\u00f6kohtaa. Kysymys on niin varhaisesta menetyksest\u00e4, ett\u00e4 melankolikolla ei ole kuvaa menetetyst\u00e4 kohteesta (2005, 160\u2013162). Kun menetetyn \u201dkohteen varjo on langennut egoon\u201d, \u201dego samastuu menetettyyn kohteeseen\u201d (ibid., 164). Melankolikko ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 on menett\u00e4nyt \u2013 menetetyss\u00e4 kohteessa (Zizek 2000, 662). Melankolikon ego muuttuu arvottomaksi (Freud 2005, 161). H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s tunne siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dmaailmalta puuttuu tarkoitus\u201d (Hammer 2006, 103).
\n3) Voimme nykyisinkin puhua aktiivisesta ja passiivisesta melankoliasta, koska melankolikon voimakkaan polarisoitunut ja ep\u00e4vakaa mielenlaatu on osoittautunut melkeinp\u00e4 pysyv\u00e4ksi piirteeksi (ks. Recalcati 2009, 39\u201340). Johannisson katsoo, ett\u00e4 jos moderni melankolia oli \u201dharmaata\u201d, my\u00f6h\u00e4ismoderni melankolia on silloin \u201dvalkoista\u201d, (2010, 46\u201349, 61\u201365). Kaiken kaikkiaan kysymys on lamauttavan ep\u00e4r\u00f6innin ja hurmion hedelm\u00e4llisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4 (ibid., 135, 193\u2013195), johon ei ole parannuskeinoja, mutta joka saa eri aikakausina hieman erilaisia ilmenemismuotoja. Johannisson toteaa: \u201cMelankoli kan (–) \u00f6vervinnas just med melankoli\u201d (ibid., 64).<\/p>\n

 <\/p>\n

Wilsonin \u201csivullisuus\u201d melankolian porteilla<\/strong><\/p>\n

What can be said to characterize the Outsider is a sense of strangeness or unreality.
\n<\/em>Wilson 1963, 13.<\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 valossa onkin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dmodernin sivullisuuden ongelmaa\u201d, jonka Wilson introdusoi 1950-luvulla suurta huomiota her\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 teoksessaan The Outsider<\/em>, 1956, ei ole juurikaan ajateltu melankolian n\u00e4k\u00f6kulmasta. Melankolikon tyypillisiin piirteisiin esimerkiksi renessanssin aikana kuuluivat juuri ulkopuolisuuden kokemukset. Voikin sanoa, ett\u00e4 nykyajan ajan melankolikko syntyi uudelleen sivullisen rooliin t\u00e4ysmodernilla ajalla.[4]<\/a> Wilsonin mukaan jokaisella aikakaudella on oma ihmistyyppins\u00e4, ja modernilla ajalla se on sivullinen. On kuitenkin sanottava, ett\u00e4 jokaisella aikakaudella saattaa olla dominantisti ilmenev\u00e4 ihmistyyppi, joka on jonkin aikaisemman aikakauden tyypin muunnos. Juuri sivullisen sivullisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekev\u00e4n tyypist\u00e4 meid\u00e4n aikamme melankolikon \u2013 sill\u00e4 aivan yht\u00e4 hyvin voimme ajatella, ett\u00e4 jokaisella ajalla on my\u00f6s omat melankolikkonsa.<\/p>\n

Tarkastelkaamme l\u00e4hemmin Wilsonin ajatuksia sivullisuudesta. H\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 eri osissa teostaan hieman eri tavoin. Keskeisimm\u00e4t m\u00e4\u00e4reet liittyv\u00e4t eksistentialismin syntyyn: \u201dSivullista voi luonnehtia sanomalla, ett\u00e4 h\u00e4nelle on ominaista vierauden, ep\u00e4todellisuuden tunne\u201d (ibid., 14). Sivullinen on henkil\u00f6, joka on vet\u00e4nyt illuusion verhot auki todellisuuden edest\u00e4. H\u00e4n on Albert Camus\u2019n Sivullisen<\/em> (L\u2019etranger<\/em>, 1942) Meursault ja Jean-Paul Sartren Inhon<\/em> (Nausea, <\/em>1938) Roquentin, totta kai. Mutta h\u00e4n on viel\u00e4 enemm\u00e4n, h\u00e4n on koko sodanj\u00e4lkeisen eksistentiaalisen aikakauden perustyyppi, jonka vaikutus oli jo olemassa sotien v\u00e4lisess\u00e4 kirjallisuudessa. Sartren Inho<\/em> suomennettiin 1947 \u2013 samana vuonna kuin Camus\u2019n Sivullinen<\/em>. 1930-luvulla my\u00f6s Franz Kafkan tuotanto l\u00f6ydettiin laajamittaisesti.<\/p>\n

Usein toistuvia sivullisuuden tunnusmerkkej\u00e4 ovat syrj\u00e4\u00e4n vet\u00e4ytyminen, irrallisuus, eksentrismi, varmuuden puuttuminen ja tyhjentymisen el\u00e4mykset (vastations<\/em>; 1963, 160\u2013161). Sivullinen \u201dei ole altis yleisen innostuksen tartunnalle\u201d (ibid., 49). H\u00e4n katsoo asioita syrj\u00e4st\u00e4 havaitakseen l\u00e4pitunkevasti ihmisten uskonnollisen ep\u00e4rehellisyyden (1963, 224). Wilsonin mukaan sivullisuuden ja vapauden k\u00e4sitteet edellytt\u00e4v\u00e4t toisiaan (1963, 122\u2013123). \u201dH\u00e4n on sivullinen ja siksi tahtoo olla vapaa\u201d (ibid.123). Sivullisuus, irrallisuus ja vapaus ruokkivat kuitenkin erikoisella tavalla toisiaan. Niinp\u00e4 kuitenkin Wilsonin mukaan \u201dsivullista vaivaava ep\u00e4todellisuuden tunne katkaisee h\u00e4nen vapautensa heti tyvest\u00e4\u201d (1963, 40).<\/p>\n

Sivullisuus on ennen kaikkea halvauttavaa vierauden tunnetta (1963, 13). Se on Camus\u2019n Sivullisen<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n Meursaultin t\u00e4ydellist\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Maailman arvottomuuden kokemus on sivullisen voimakkaimpia tunteenilmauksia. T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on my\u00f6s melankolikon tuntemus. Sivullisen prim\u00e4\u00e4rej\u00e4 ominaisuuksia ei Wilsonin mukaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 yhteiskunnallinen asema vaan enemm\u00e4nkin sen puute. Kysymykseen tulevat seuraavat yhteis\u00f6lliset \u201dpuutteet\u201d: syrj\u00e4\u00e4n vet\u00e4ytyneisyys, poikkeavuus, omalakisuus ja omavaltainen omituisuus.[5]<\/a> Sivullisen ainoa mahdollisuus on et\u00e4isyyden otto keskimittaiseen porvarillisuuteen. H\u00e4n on valveilla tavallisen ihmisen eli pikkuporvarin nukkuessa. Sivullinen k\u00e4y t\u00e4m\u00e4n \u201del\u00e4m\u00e4nvalhetta\u201d vastaan (ibid., 13, 126\u2013127; 151, 152). Wilson lainaa Hesse\u00e4 \u201dMan is a bourgeois compromise\u201d (ibid., 152).<\/p>\n

H\u00e4n siteeraa my\u00f6s William Jamesia: \u201dThe sanguine and healthy minded habitually live on the sunny side of the misery line; the depressed and melancholy live beyond it, in darkness and apprehension\u201d (1963, 116). Vaikka James mainitsee melankolian, Wilson ei kehittele sivullisuuden ajatuksia t\u00e4h\u00e4n suuntaan \u2013 eik\u00e4 edes eksplisiittisesti totea korvanneensa melankolian sivullisuudella. Vaitiolo on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa paljon puhuva.<\/p>\n

Wilsonin Outsider<\/em> jatkaa romanttisen neron kuvauksen perinteit\u00e4, vaikka haluaakin n\u00e4hd\u00e4 modernin sivullisuuden ilmi\u00f6n\u00e4, jolle ei ole aiempaa esikuvaa. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n puhu vieraantumisesta. Miten tahansa, osaa sivullisen kapinoinnista on tarkasteltava melankolian perspektiivi\u00e4 vasten jo sen takia, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kapinointi on niin abstraktia<\/em>. Se on eksistentiaalista kapinointia, kuten Camus\u2019n esseess\u00e4 \u201dKapinoiva ihminen\u201d.<\/p>\n

Kiinnostavan sivullisen piirteist\u00e4 tekee se, ett\u00e4 moderni aika ja Wilson korvaavat klassisen melankolian \u2013 kuin huomaamatta \u2013 sanalla \u201dluovuus\u201d. Luovuuden pit\u00e4\u00e4 olla yksin\u00e4ist\u00e4 ja \u201dvision\u00e4\u00e4rist\u00e4\u201d kuten aiemmin melankoliankin (ks. Kuusamo 2006a, 7). Wilson tuntuu olevan t\u00e4ysin tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n t\u00e4st\u00e4 kaukaisesta korvaussuhteesta. Se, ett\u00e4 vastaavuutta ei tiedet\u00e4 eik\u00e4 problematisoida, paljastuu seuraavasta lainauksesta: \u201dNijinskin ruumis totteli h\u00e4nen luovia mielijohteitaan<\/em>, samoin kuin van Goghin pensseli ja Lawrencen kyn\u00e4 tottelivat heid\u00e4n impulssejaan\u201d (Wilson 1963, 110). \u201dLuovuus\u201d esiintyy modernina aikana k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6min\u00e4 \u201dmielijohteina\u201d tai \u201dimpulsseina\u201d. Juuri t\u00e4ss\u00e4 on helposti havaittavissa selv\u00e4 ero renessanssin melankoliaan (lue: luovuuteen) n\u00e4hden. Renessanssissa melankolinen henkil\u00f6 kuvattiin sitke\u00e4ksi ja keskittyneeksi. Vaikka renessanssin melankolialla tarkoitettiinkin sit\u00e4, mit\u00e4 me nyky\u00e4\u00e4n nimit\u00e4mme luovuudeksi, modernismin taide antoi luovuudelle toisenlaisen psyykkisen ehdon. Juuri t\u00e4m\u00e4n takia Wilsonin oli vaikea n\u00e4hd\u00e4 luovuutta modernina melankoliana, pikemminkin irtiottona mimesikseen sidotusta aiemmasta taiteellisesta toiminnasta. Romantiikka irrotti luovuuden kategorian tietoamisesta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Wilson siteeraa mielell\u00e4\u00e4n William Blakea: \u201dMinun asiani ei ole j\u00e4rkeill\u00e4 ja vertailla; minun asiani on luoda\u201d (1963, 175). Lainaus paljastaa sen, miten luovuus irrotetaan aiemmista, \u00e4lyllisesti vaativista melankolia-teorioista. Tendenssi jatkui modernismissa korostamalla luovuuden lapsenomaisuutta ja emotionaalisuutta. Siten rakennettiin vastakohtaa renessanssin melankolian sis\u00e4ll\u00f6lle. Voisi sanoa: vasta sitten olemme saavuttaneet postmodernin tilan, kun t\u00e4llainen romantiikasta alkanut luovuus-mystifikaatio on ohi, t\u00e4m\u00e4 luovuus-affekti, jota Wilsonkin seuraa.<\/p>\n

Toinen analogia renessanssin melankoliaan (puhun nyt sivullisuuden kokemuksista, en luovuudesta) on vapauden k\u00e4site. Wilson: \u201dOutsider\u2019s problem is<\/em> the problem of freedom\u201d (ibid. 123). Renessanssin aikakaudella melankolia valtasi alaa sit\u00e4 enemm\u00e4n mit\u00e4 riippumattomampia taiteilijat olivat. Licenzia<\/em> oli manierististen taiteilijoiden nimi riippumattomalle systemaattisen ilmaisun vapaudelle. N\u00e4m\u00e4 vapaudet eiv\u00e4t kuitenkaan merkinneet itsekurista luopumista. Kurinalaiseen ty\u00f6skentelyyn Wilson viittaa vain van Goghin ja Lawrencen yhteydess\u00e4 (ibid., 99\u2013100; vrt. 114\u2013115). Kurinalaisuus ja sitkeys olivat Marsilio Ficinon adjektiiveja melankolialle, vaikkakaan ei ratkaisevia. Toisaalta, mit\u00e4 enemm\u00e4n vapauksia renessanssin taiteilijat saivat, sit\u00e4 enemm\u00e4n he halusivat olla melankolisia. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y selv\u00e4ksi Avilan Pyh\u00e4n Teresan toteamuksesta: \u201dKaikkea itsetietoisuutta ja vapautta kutsutaan nykyisin melankoliaksi\u201d (Wittkower 1969, 106). Itse asiassa voidaan sanoa, ett\u00e4 melankolia oli nimitys ensimm\u00e4iselle yritykselle paikantaa subjektin vapaa itse-identifikaatio (vrt. Bauman 2005, 50). Vapaus johti ensimm\u00e4iseen vieraantumiseen (manierismi 1500-luvulla), vieraantuminen itse-analyysiin (Kafkan \u201dKirje is\u00e4lle\u201d) ja itse-analyysi sivullisuuteen (Camus).<\/p>\n

Selke\u00e4 yhdysside melankolian nykyperint\u00f6\u00f6n on my\u00f6s se, ett\u00e4 Wilson tekee eron intellektuaalisen outsiderin<\/em> ja emotionaalisesta outsiderin<\/em> v\u00e4lill\u00e4 (1963, 115). Vastaavasti on totuttu erottamaan kaksi nykyaikaisen melankolian muotoa: passiivinen, emotionaalinen ja aktiivinen, intellektuaalinen (ks. Recalcati 2009, 39 ).<\/p>\n

Teemamme kannalta on paljastavaa, ett\u00e4 juuri vision\u00e4\u00e4risyys nousee Wilsonin argumentaatiossa keskeiseksi. \u201dThe Outsider as Visionary\u201d on kokonaisen luvun otsikko. Jaksossa h\u00e4n kuitenkin joutuu antamaan ajallisesti periksi ja vajoaa historiassa taaksep\u00e4in turvautumalla romantikkoihin ja jopa aikaan ennen sit\u00e4. Niinp\u00e4 h\u00e4n pohdiskelee vanhan puritaanin George Foxin (1624\u20131691) Omael\u00e4m\u00e4kerran<\/em> (Journal<\/em>) teemoja sek\u00e4 William Blakea ett\u00e4 Fjodor Dostojevskin ajattelua. T\u00e4ll\u00e4 tavalla h\u00e4n huomaamatta pett\u00e4\u00e4 modernin sivullisuuden erilaisuuden ajatuksen ja tekee sivullisesta \u201dtoisten maailmain uneksijan\u201d (1963, 51). Vision\u00e4\u00e4risyys oli luonnollisesti 1500-luvun melankolian selkein tunnusmerkki.<\/p>\n

Melankolikkojen k\u00e4ym\u00e4\u00e4 \u201dambivalenssin taistelua, joka j\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisesti tietoisuudelta piiloon\u201d (ks Freud 2005, 172) vastaa Wilsonilla sivullisen taistelu v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja varmuuden tuntemusten v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Vincent van Gogh on erikoinen tapaus melankolian historiassa: edes itsemurha-ajatukset eiv\u00e4t lamauta h\u00e4nt\u00e4 vaan h\u00e4nen ambivalenssinsa muovaama sublimaatioprosessi tunkee l\u00e4pi pahimmankin ahdistuksen. Wilson viittaa uudelleen t\u00e4h\u00e4n vastakohtien j\u00e4nnitteeseen my\u00f6s \u201dJ\u00e4lkisanoissaan\u201d \u2013 mainitsematta melankoliaa (2007, 420).<\/p>\n

Ehk\u00e4 paljastavinta on, ett\u00e4 Sartren Inhon<\/em> alkuper\u00e4isen nimen piti olla Melancholie.[6]<\/strong><\/a> <\/em>T\u00e4t\u00e4 ei Wilson mainitse. Halu korvata kaikki aiemmat k\u00e4sitteet sivullisuudella tuotti unohtamisen. Wilson viittaa Kafkaan tuotantoon muutaman kerran, silloinkin vain h\u00e4nen N\u00e4lk\u00e4taiteilija<\/em>-novelliinsa, joka ei ole Kafkan sivullisuuden (melankolian) teeman kannalta kovin keskeinen novelli. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n N\u00e4lk\u00e4taiteilija<\/em>-novellin ironista monimielisyytt\u00e4 vaan viittaa itse n\u00e4lk\u00e4taiteilijaan sivullisena. Ajatus on jopa huvittava. Muutenkin h\u00e4nen analyysins\u00e4 sotkevat fiktiiviset henkil\u00f6t ja kirjailijatyypit.<\/p>\n

Identiteetin ongelma sivullisuudessa on luonnollisesti keskeinen. Aiemmassa suomennoksessa \u201didentiteetti\u201d on k\u00e4\u00e4nnetty v\u00e4\u00e4rin, \u201dminuudeksi\u201d (1958, 184; vrt. 1963, 160: \u201dThe Question of Identity\u201d). Wilson toteaa: \u201dsivullisella ei ole varmuutta siit\u00e4 kuka h\u00e4n on. H\u00e4n on l\u00f6yt\u00e4nyt \u2019min\u00e4n\u2019, mutta se ei ole h\u00e4nen tosi min\u00e4ns\u00e4\u201d (1963, ibid. ). Ajatus, ett\u00e4 sivullisen p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 \u201don l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie takaisin itseens\u00e4\u201d (1963, 160), ly\u00f6 kuitenkin kasvoille Wilsonin aiempia teesej\u00e4\u00e4n sivullisesta.<\/p>\n

Sivulliselle ominainen vieraus, alienaatio, on se tuntemusten tila, jolla luonnehditaan my\u00f6s renessanssin melankolikkoja (\u201dmalinconico e solitario<\/em>\u201d, Vasari): mit\u00e4 ep\u00e4todellisempi ja mit\u00e4 kaukaisemmalta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 astrologinen systeemi oli kysymyksess\u00e4, sit\u00e4 innokkaammin sit\u00e4 sovellettiin luonteen analyysiin. Eroja siis on, vaikka kysymyksess\u00e4 on saman topoksen muunnelma. Ajallemme on kuitenkin tunnusomaista, ett\u00e4 Wilsonin sivullinen voidaan vasta 2000-luvun toisella vuosikymmenell\u00e4 tunnistaa ja tulkita melankolikoksi. Se on samassa yhteis\u00f6llisess\u00e4 merkitysfunktiossa kuin melankolikko oli aiemmin.<\/p>\n

Moderni sivullinen on melankolikko, joka el\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6n Lebensweltin<\/em> rajoilla: el\u00e4minen ja ajattelu vastakohtaistuvat tilanteesta toiseen. Sartren Inhon<\/em> Roquentin toteaa: \u201dja sitten yht\u00e4kki\u00e4 olemassaolo oli paljastanut itsens\u00e4. Se ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt abstraktiselta kategorialta; se oli olioiden ydin\u201d (suom. engl. edition pohjalta; 1963, 24).<\/p>\n

Kun Freud m\u00e4\u00e4rittelee melankolian \u201dsurullisuudeksi ilman syyt\u00e4\u201d, voisi vastaavasti Wilsonin sivullisuuden m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 \u201dsivullisuudeksi ilman syyt\u00e4\u201d. Vertaus paljastaa kahden k\u00e4sitteen l\u00e4heisyyden. Sivullisen melankolian paradoksi on mit\u00e4 ilmeisimmin seuraava: olemassaolo laajenee tyhjyydentunteen kautta. Kun melankolia on yhteisnimitys hyvin ristiriitaisille psyykkisille oireille, sivullisuus luo perustan n\u00e4ille oireille juuri syrj\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyv\u00e4n pyrkimyksens\u00e4 vuoksi.<\/p>\n

Sivullisuuden kokemukset ja muukalaisuuden tuntemukset ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sukua sille melankolialle, jonka merkit olivat n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 jo esimodernilla ajalla. Melankolia on voitava jakaa kahtia. Toinen on uudistavaa erist\u00e4ytymist\u00e4 ja kriittist\u00e4 marginaalisuutta, toinen on sen depressiivinen alapuoli. Kaksijakoisuus korostuu modernissa melankoliassa (ks. Johannisson 2010, passim.). Rebecca Comay tarkentaa kaksijakoisuuden ongelmaa: \u201dhalvauttava patologia (keskip\u00e4iv\u00e4n demoni, d\u00e9mon du midi<\/em>) ja sen vastakohtana luova ekstaasi\u201d (manie divine<\/em>; 2002, 24).<\/p>\n

Colin Wilsonin k\u00e4sitykset sivullisuudesta ovat aika ajoin ristiriitaisia ja teoksen loppua kohden ne lavenevat koskemaan huippukokemuksia yleens\u00e4. Arvioidessaan Nietzsche\u00e4 sivullisena h\u00e4n lankeaa juuri siihen pikkuporvarilliseen psykologisointiin, joka niin Nietzschen kuin sivullisenkin kannalta on \u201del\u00e4m\u00e4nvalhetta\u201d (vrt. 1963, 145, 150\u2013155). Wilson toteaa: \u201dNietzsche on astunut askelia, jotka luovat lis\u00e4\u00e4 valoa sivullisen h\u00e4m\u00e4r\u00e4lle pelastuksen tielle\u201d (obscure way to salvation<\/em>; ibid., 156). Kuitenkin modernille sivulliselle juuri pelastus n\u00e4ytt\u00e4ytyy merkityksett\u00f6m\u00e4lt\u00e4, etenkin sekulaarista n\u00e4k\u00f6kulmasta. Vaikka sivullinen inhoaa normaalia ja maallistunutta porvarillista menoa, h\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 ole uskonnollinen, h\u00e4n on menett\u00e4nyt uskonsa ikuisuuteen. H\u00e4n putoaa v\u00e4liin. Juuri t\u00e4ss\u00e4 on modernin sivullisen ongelma: ikuisuus ja \u201dlattea\u201d maallisuus yhdess\u00e4 ovat ty\u00f6nt\u00e4neet h\u00e4net sivuun. Maailmansodat, maallistuminen ja kaupungistuminen johtivat siihen, ett\u00e4 usko ikuisuuteen rakoili. Kun sen tilalle ei tullut mit\u00e4\u00e4n, kummatkin vaihtoehdot luisuvat ulottumattomiin.<\/p>\n

Anna Makkonen tarkastelee kiinnostavalla tavalla Colin Wilsonin sivullisen tematiikan tuloa suomalaiseen kirjallisuuteen (1992, 110\u2013114). 1950-luvun lopun sivullisuus-innostus kirjallisuudessamme n\u00e4ytti niin modernilta, ettei kenellek\u00e4\u00e4n tullut mieleen ajatella sen olevan vain virtaviivaisempaa ja kylmemp\u00e4\u00e4n asuun pukeutunutta melankoliaa. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tullut mieleen Makkoselle (1992, 110\u2013114). Jos olisimme melankolikkoja, kysyisimme, miksi sen olisi pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n tulla mieleen?<\/p>\n

Erikoista on, ett\u00e4 Wilson ei n\u00e4e syyt\u00e4 porautua modernin sivullisuuden ongelman urbaaniin l\u00e4ht\u00f6kohtaan, sivullisuuden lis\u00e4\u00e4ntymiseen moderneissa suurkaupungeissa. T\u00e4m\u00e4n olisi luullut avautuvan Wilsonin tarkasteleman kirjallisuuden kautta. Modernissa kulutuskulttuurissa melankolia muuttuu siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 1800-luvun spleen<\/em>, joka silloin oli aktiivista, vaihtuu kyll\u00e4styneisyydeksi. Johannisson toteaa: \u201dmelankolia demokratisoituu\u201d (2010, 64, 139). Nerv\u00f6\u00f6sit kokemukset ottivat melankolian aiemman statuksen (vrt. ibid. 193).<\/p>\n

Sivullinen on my\u00f6s Nicholas Rayn kuuluisan elokuvan Rebel without a cause<\/em> (Nuori kapinallinen,<\/em> 1955) p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, mutta juuri siin\u00e4 merkityksess\u00e4 kuin otsikko antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Itse asiassa 1950-luvun kapinointi kokonaisuudessaan saa kapinoimattomat kasvot. Sen paljastaa jo Camus\u2019n esseen \u201dKapinoiva ihminen\u201d abstrakti ja siten hieman kohteeton perusvire.<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

P\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ja horjuvan viipyilyn melankolia<\/strong><\/p>\n

Joseph Voglin teos Zaudern <\/em>(2007; Tarrying<\/em>, 2011) pyrkii m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n uuden diskursiivisen tilan, joka on saanut parhaat ilmaisunsa kirjallisuudessa ja filosofiassa: vitkasteleva, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4t\u00f6n asenne ja samalla kerrontafunktio: zaudern<\/em> (to tarry<\/em>). Voglin mukaan zaudern (Zauderei) on l\u00e4nsimaisessa ajattelussa ty\u00f6nnetty ty\u00f6skentelyn etenem\u00e4tt\u00f6myyden aiheuttaman frustraation kategoriaan, vaikka se pit\u00e4isi pikemminkin Voglin lailla n\u00e4hd\u00e4 \u201daktiivisena tutkivana eleen\u00e4\u201d ja siten tulemisen tilassaan. Voitaisiin puhua horjuvuus-funktiosta (\u201dtarrying-function\u201d): \u201dmilloin tahansa toiminta ja toimintojaksot manifestoivat itse\u00e4\u00e4n, zaudern merkitsee ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4, paussia, tyss\u00e4yst\u00e4, keskeytyst\u00e4\u201d (2011, 18.) Toiminta luo historiaa, mutta toiminnan varjoisa puoli, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, tuottaa siihen ep\u00e4jatkuvuuskohtia ja viittaa seikkoihin, joiden ei pit\u00e4nyt olla historian virallisen muistin mukaan l\u00e4sn\u00e4. Voglin mielest\u00e4 voidaan hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4 puhua \u201denergeettisest\u00e4 ei-aktiivisuudesta\u201d (ibid., 17\u201318). Kysymyksess\u00e4 on horjuvan lykk\u00e4yksen logiikka (2011, 8), tai p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden v\u00e4linen aktiivinen ja merkityksi\u00e4 luova v\u00e4litila (ibid., 66, 93).<\/p>\n

Vaikka Voglin esimerkit ovat p\u00e4\u00e4osin kirjallisuudesta, h\u00e4nen l\u00e4ht\u00f6kohtansa on kuitenkin Freudin vuonna 1914 kirjoittamassa Michelangelon Mooses<\/em>-veistoksen (San Pietro in Vincoli, Rooma) analyysiss\u00e4. Siin\u00e4 Freud esitt\u00e4\u00e4 piinallisiin yksityiskohtiin menev\u00e4\u00e4 perusteltua kritiikki\u00e4 edellisi\u00e4 taidehistoriallisia tulkintoja kohtaa ja huipentaa analyysins\u00e4 toteamalla: \u201dMe emme n\u00e4e h\u00e4ness\u00e4 (Mooseksessa) v\u00e4kivaltaisen toiminnan alkua, vaan jo tapahtuneen toiminnan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u201d (1995, 214). Freudin mukaan Michelangelon Mooses ei laintaulut saatuaan s\u00e4nt\u00e4\u00e4 yl\u00f6s, kun h\u00e4n n\u00e4kee kultaisen vasikan palvontamenot, vaan on hillinnyt raivonpuuskansa. H\u00e4n j\u00e4\u00e4 istumaan pelastaen siten putoamaisillaan olevat laintaulut. Kysymyksess\u00e4 on pikemminkin kaksisuuntaisen toiminnan ja tunteiden kuvaus, \u201dtukahdutetun liikkeen merkit\u201d (ibid.).<\/p>\n

Voglin keskeisist\u00e4 zaudern-esimerkeist\u00e4 mainittakoon Friedrich Schillerin Wallenstein<\/em>-trilogia, Musilin p\u00e4\u00e4teos Mies ilman ominaisuuksia<\/em> ja zaudern-teorian ehk\u00e4 herkullisin kohde, Franz Kafkan teokset. H\u00e4n keskittyy analysoimaan Linnan <\/em>seisahtunutta, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ratkeamattoman toiminnan tilaa. Itse Linnan topografiaa luonnehtii tilattomuus, paikattomuus, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6myys ja \u201dtopografinen ep\u00e4varmuus\u201d (2011, 85\u201388). Voglille Kafkan Linna<\/em> on kuin labyrintti, josta ei p\u00e4\u00e4se ulos ja joka ei n\u00e4yt\u00e4 labyrintilt\u00e4: se ei johda mihink\u00e4\u00e4n vaan on er\u00e4\u00e4nlainen toiminnan kynnystila (2011, 100). Kysymyksess\u00e4 on loputon labyrintti, jolla ei ole ulkopuolta, \u201dei keskustaa eik\u00e4 laitaa ja se ei tarjoa mit\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmaa, josta sen voisi havaita kokonaisuutena\u201d (2011, 93).<\/p>\n

Labyrintti, todellakin. Vogl ei mainitse Kafkan \u201dKeisarin viesti\u201d \u2013fragmenttia; siin\u00e4 viestinviej\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se koskaan labyrinttimaisen palatsin ja ihmisjoukkojen l\u00e4vitse:<\/p>\n

[Y]h\u00e4 viel\u00e4 h\u00e4n ahtautuu palatsin sisimpien huoneiden l\u00e4vitse; h\u00e4n ei milloinkaan p\u00e4\u00e4se niiden l\u00e4pi; ja vaikka t\u00e4m\u00e4 onnistuisikin h\u00e4nelle, mit\u00e4\u00e4n ei silti olisi voitettu; h\u00e4nen t\u00e4ytyisi kamppailla alas portaita; ja vaikka t\u00e4m\u00e4kin onnistuisi h\u00e4nelle, mit\u00e4\u00e4n ei silti olisi voitettu; h\u00e4nen t\u00e4ytyisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 pihojen poikki; ja pihojen j\u00e4lkeen toisen, edellist\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n palatsin l\u00e4vitse; ja j\u00e4lleen portaita alas ja pihojen poikki; ja j\u00e4lleen palatsin l\u00e4vitse\u2026 (Kafka 1969, 46\u201347).<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 toisto yhtyy Zaudereihin ja se puolestaan \u2013 t\u00e4m\u00e4 on helppo tunnistaa \u2013 melankoliaan. Vogl: \u201dEronteon logiikka on lykk\u00e4\u00e4ntynyt erojen loputtoman palautumisen vuoksi\u201d (2011, 94). Distinktioiden maailma on sys\u00e4tty syrj\u00e4\u00e4n: edelliset erot peruutetaan seuraavissa lauseissa. Kafkan fiktiivist\u00e4 diskurssia hallitsee toimintaa kuvaavien lauseiden varma ep\u00e4varmuus. Zauderai on er\u00e4\u00e4nlainen tahdottoman tahdon tila, jossa kaikki asiat palautuvat l\u00e4ht\u00f6tilanteeseen tai pysyttelev\u00e4t sek\u00e4\u2013ett\u00e4 -tilassa.<\/p>\n

Voglille Kafkan kirjeet Felicelle<\/em> (1912\u20131917) olisivat olleet yht\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki zaudernista ja sen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden labyrintista kuin Linna<\/em>. Kafkan kirjeet ovat t\u00e4ynn\u00e4 kommentteja kirjeiden kirjoittamisesta, kirjeiden saamisista, postituksista, kirjeiden viipymisist\u00e4 ja kirjeiden odotusta koskevista huomioista. Ne ovat kirjeiden kirjoittamisen faattinen credo, melankolinen kirjeiden kanavan aukaisua ja testausta koskeva p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vellomisen apoteoosi! Ne ovat loistava esimerkki faattisesta kommunikaatiosta, joka keskittyy vain testaamaan informaatiokanavaa (ks. Jakobson 1974, 143,147). Kysymyksess\u00e4 on ikuinen ja p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n kontaktin otto, joka vasta valmistelee itse kontaktia. Sen nimi voisi olla faattinen tarrying<\/em>-melankolia, joka ei johda koskaan todelliseen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n \u2013 siihen toiminnan tasoon, jonka varjoksi ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen toiminta-ennen-toimintaa jatkuvan lykk\u00e4yksen muodossa j\u00e4\u00e4. Useat Kafkan kirjeet Felicelle siirt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 toimia ja jokainen p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ilmaus antaa lis\u00e4\u00e4 aikaa olla tekem\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n

Robert Musilin romaani Mies ilman ominaisuuksia<\/em>, joka on Milan Kunderan mukaan \u201doman vuosisatansa eksistentialismin ensyklopedia\u201d (2013, 65) avautuu Voglin johdattamana kuin funktionaalisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6myyden virasto. Romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Ulrich on jatkuvasti tuomittu j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dvalinnan eteiseen\u201d (ibid., 65). Kerronnassa \u201dtarkkuus ilmaantuu intellektuaaliseksi substraatiksi (–) p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6myydelle\u201d. \u201dTarkkuuden ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden vuoroleikki\u201d hallitsee (2011, 77). Jos Leibnitzin \u201driitt\u00e4v\u00e4n perusteen prinsiippi\u201d m\u00e4\u00e4rittelee kaikelle tarkoituksen, Ulrich el\u00e4\u00e4 julkilausutun \u201dRiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n Perusteen Lain\u201d mukaan (ibid., 67; ks. Mies ilman ominaisuuksia<\/em>, luku 35: 1980, 137).<\/p>\n

Vogl k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimityst\u00e4 disjunktiivinen synteesi sellaisesta kerronnasta, jossa kaikki mahdollisuudet pidet\u00e4\u00e4n koko ajan auki, niin ett\u00e4 my\u00f6nt\u00f6 ja kielto kumoavat toisensa \u2013 kuten Jorge-Louis Borgesin ja Samuel Beckettin teksteiss\u00e4 (ibid., 82\u201385). P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja sen toimeenpanon v\u00e4liss\u00e4 on kertomisen tila, joka korvaa toimeenpanon. Kirjallisuuden kieleen kuuluu, ett\u00e4 kielen syntaksi voi ep\u00e4r\u00f6id\u00e4 (2011, 85). \u201dSek\u00e4-ett\u00e4\u201d j\u00e4\u00e4 voimaan. Disjunktiivisen synteesin rakenne on er\u00e4\u00e4nlaista v\u00e4litilan v\u00e4lityst\u00e4. Se on vain kirjallisuudelle tyypillist\u00e4 kehkeytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kehkeytymisen prosessia. Kerronta itse, toisensa kaatavat lauseet, himment\u00e4v\u00e4t ja samalla korvaavat kerronnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n

Voglin perusviesti n\u00e4ytt\u00e4isi olevan t\u00e4m\u00e4: \u201dzaudern generoi analyyttisen menetelm\u00e4n kirjallisuuden sis\u00e4ll\u00e4\u201d (2011, 65). Romaanin kerronnalliseen rakenteeseen kuuluu tietty kertovan sahauksen topos aina Lawrence Sternist\u00e4 saakka. Luulen, ett\u00e4 Vogl tarkoittaa t\u00e4t\u00e4 ja on siin\u00e4 tapauksessa l\u00f6yt\u00e4nyt k\u00e4sitteen er\u00e4\u00e4lle romaanin perinteen t\u00e4rke\u00e4lle rakenneratkaisulle, jota aiemmin Eric Auerbachin k\u00e4site parataksi (parataxis<\/em>)[7]<\/a> n\u00e4ytt\u00e4isi l\u00e4heisesti muistuttavan (ks. 1992, 89\u201390; vrt. Lukacher 1986, 188\u2013191). Parataksi merkitsee kerrottuihin tapahtumiin kiinnittyv\u00e4\u00e4 viipyilev\u00e4\u00e4 pohdiskelua ja kertovaa sivujuonnetta itse kerrotun toiminnan sis\u00e4ll\u00e4. Vogl ei mainitse parataksin mahdollisuutta eik\u00e4 sen yhteytt\u00e4 Zauderniin.<\/p>\n

Albrecht von Wallenstein (1583\u20131634) on usein mainittu onnettomana johtajana, joka ei osannut tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Voglin mukaan Schiller kuvaa Wallenstein-trilogiassaan sit\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 \u201dtoistuvasti harhautuu itselt\u00e4\u00e4n\u201d (ibid., 44). P\u00e4\u00e4henkil\u00f6n luonnekuva on selke\u00e4: \u201cH\u00e4n on luonteeton luonnetyyppi\u201d (ibid., 52). Wallensteinin ep\u00e4r\u00f6inti ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sten lykk\u00e4\u00e4minen ilmenev\u00e4t \u201cjulkilausutussa halussa kohti ei-aktuaalisuutta\u201d (ibid., 55).<\/p>\n

Vogl ei kuitenkaan huomioi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n pitk\u00e4\u00e4 monologia Wallensteinin kuoleman<\/em> 1. n\u00e4yt\u00f6ksen nelj\u00e4nness\u00e4 kohtauksessa (\u201dWallenstein puhuu itsekseen\u201d). Ehk\u00e4 juuri t\u00e4ss\u00e4 zaudern-kohdassa n\u00e4kyv\u00e4t selvimmin my\u00f6s kytk\u00f6kset melankoliaan. Luonteenomaista p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n melankolialle on kysy\u00e4: \u201dPit\u00e4\u00e4k\u00f6 minun t o t e u t t a a teko siksi, ett\u00e4 olen sit\u00e4 a j a t e l l u t\u201d (1955, 257; Ich m\u00fc\u00dfte \/ Die Tat\u00a0vollbringen,\u00a0weil ich sie\u00a0gedacht). Samassa monologissa on my\u00f6s kohtalonomaisen enigmaattinen, jopa shakespearelainen Wallensteinin ajatuskulku:<\/p>\n

 <\/p>\n

On tuima v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden katse.
\nSalatun kohtalomme uurnaan ei
\nvavahtamatta ihmisk\u00e4si tartu.
\nOmassa rinnassani tekoni
\nomani viel\u00e4 oli\u2026 mutta kun
\nsyd\u00e4men suojasopen, \u00e4idillisen
\nmaaper\u00e4ns\u00e4 se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u2013 joutuen
\nel\u00e4m\u00e4n vieraaseen ja outoon piiriin,
\nniin niille kavalille mahdeille
\nse silloin kuuluu, joiden salaisuutta
\nei milloinkaan saa ihmistaito ilmi (1955, 258).[8]<\/a><\/p>\n

Sitaatissa melankolian freudilaiset ainekset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t t\u00e4yteen mittaansa: kysymys on juuri siit\u00e4, miten melankolian syy pysyy tuntemattomana ja voidaan siten nimet\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa \u201dkohtaloksi\u201d. Kysymys on melankolialle tunnusomaisesta menetyksen tunteen menett\u00e4misest\u00e4, \u201dmenett\u00e4misen menett\u00e4misest\u00e4\u201d, la perte de la perte<\/em> (Comay 2002, 31), P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on vajoamassa mielens\u00e4 outoon piiriin. N\u00e4m\u00e4 \u201dkavalat mahdit\u201d ovat jo muistamattoman muistin symbolisessa kent\u00e4ss\u00e4, ne muodostavat menneisyyden salaliiton nykyisyydess\u00e4.<\/p>\n

Wallensteinin p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 on luonnollisesti kirjoitettu paljon.[9]<\/a> Kuitenkin Vogl kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion t\u00e4m\u00e4n historiallisen henkil\u00f6n fiktiivisen toiminnan sellaisiin puoliin, jotka laventavat kuvaa niist\u00e4 historian momenteista jotka aiemmin on tulkittu vain oudoiksi katkoksiksi, eik\u00e4 mikrokertomuksiksi, joilla saattaa olla makromerkitys.<\/p>\n

Italialaisen elokuvaohjaajan Nanni Morettin italialais-ranskalainen elokuva Habemus Papam<\/em> (Meill\u00e4 on Paavi<\/em>) vuodelta 2011 on komedia \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 tarrying-asenteesta. Paaviksi valitaan er\u00e4s kardinaali Melville, vastoin h\u00e4nen omaa tahtoaan. Vastavalittu paavi kauhistuu p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 ja pakokauhunsekainen ep\u00e4varmuustila ajaa h\u00e4net erist\u00e4ytyneisyyteen. Neuvottomana h\u00e4n pakenee tuntemattomaan hotelliin. Ep\u00e4varmuus kasvaa huvittaviin eksistentiaalisiin mittoihin. H\u00e4n ei osaa tehd\u00e4 ratkaisua ja t\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 tilassaan h\u00e4n on moderni Wallenstein: kauhistuminen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, jota h\u00e4n ei halua, johdattaa h\u00e4net p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n toimintaan.<\/p>\n

On huomattava, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kuvaaminen (\u00e0 la Kafka) on modernissa kuvataiteessa ollut vaikeaa. Ensinn\u00e4kin sen takia, ett\u00e4 psykologian ja taiteen katsottiin sulkevan toisensa pois, \u2013 vaikka taiteellisia tasoja on yht\u00e4 vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mielen syvyyksist\u00e4 kuin psykologisia merkitysvarauksia. Kuvataiteellisen modernismin ajatus psykologian vastaisuudesta oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n: se korosti luovuuden lapsenomaisuutta. Toiseksi sen takia, ett\u00e4 haluttiin taiteen ilment\u00e4v\u00e4n sankaritaiteilijan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4. Hyv\u00e4 esimerkki on spontanismi, jossa Jackson Pollockin my\u00f6t\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden ajatus saavutti paradoksaalisen huippunsa. Kuvataiteellisen modernismin zaudern-puutteesta ei juuri ole mainintoja.<\/p>\n

Voglin mukaan Zauderei on valinta, joka ei n\u00e4yt\u00e4 valinnalta eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden osoitukselta (Vogl 2011, 99). Se on aktuaalin ei-aktualisointia, joka ilmenee lykk\u00e4yksen\u00e4 (ibid., 93\u201395, 108\u2013109). Horjuva ajattelun ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyys sis\u00e4lt\u00e4\u00e4kin kiinnostavia teoreettisia implikaatioita kulttuuriselle analyysille. Niinp\u00e4 Vogl luonnostelee ajatusta idiosynkraattisesta teoriasta, joka minimoisi luokittelevan ajattelun voimaa ja kohottaisi pakanallisen (pagus<\/em>) eli paikallisen ajattelun universaalin rinnalle (ibid., 125\u2013126). Ehk\u00e4 my\u00f6s Gianni Vattimon ja P. A. Rovattin postmodernilla k\u00e4sitteell\u00e4 \u201dheikko ajattelu\u201d (pensiero debole<\/em>) voi n\u00e4hd\u00e4 olevan joitakin kiinnekohtia horjuvaan ajatteluun.<\/p>\n

On oikeastaan kiinnostavaa, ett\u00e4 Joseph Vogl ei tekstiss\u00e4\u00e4n mainitse zaudernin laukaisevaa modernia k\u00e4sitett\u00e4 sivullisuus \u2013 eik\u00e4 sen melankolisia ala\u00e4\u00e4ni\u00e4. Kuitenkin h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 zaudern, on moderni ilmi\u00f6 (vrt. ibid., 69). Se on er\u00e4s seuraus p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4vallan hajauttamisesta (ibid., 121). Voimme p\u00e4\u00e4tell\u00e4: moderni ajan tasavertaiset vaihtoehdot johdattavat selfin p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4vallan kohti valinnan entropiaa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen self saattaa kadota. Siten sivullisuuden tunnot ja melankolia ovat seurausta selfin rajojen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isyydest\u00e4.<\/p>\n

Toiston merkitys tarrying-tilassa on Voglin mukaan oleellista (ibid., 82\u201383). Samuel Beckettin kerronnassa \u2013 johon Vogl vain lyhyesti viittaa \u2013 toisto ja jonkinlainen selke\u00e4n selfin puuttuminen tuottavat kerronnallisen tunteen, jonka voisi pukea englanniksi, muotoon: In Beckett the self does not know itself. Juuri t\u00e4m\u00e4 on fiktiivisen sivullisen Zauderei-tilanne: p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen self puuttuu ja performatiivinen horjuvuus astuu sen tilalle. Beckettille t\u00e4m\u00e4 horjuvuuden tila avaa tien absurdiin kokemiseen.<\/p>\n

Voimme puhua my\u00f6s postmodernista melankoliasta modernin mahdollisuuksien hajottua. Corey Anton mainitsee, miten postmodernismi \u201dylitekstualisoi maailma-kokemuksemme\u201d(2001,16), Mutta eik\u00f6 juuri t\u00e4ss\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 melankolian nykyaikaisen, Jean Louis Scheferin k\u00e4sitteiden mukaisen \u201cluku-ruumiin\u201d, joka haluaa muuttaa kehon l\u00e4sn\u00e4olon sit\u00e4 vastustaviksi teksteiksi kerronnallisen lykk\u00e4yksen ja korvauksen maastossa (1978, 10\u201313)? Ylitekstuaalisuus vertautuisi siten renessanssin astrologiaan, jossa kehoa koskevan temperamentin vaikutuksen n\u00e4htiin tulevan kaukaa t\u00e4hdist\u00e4. Schefer mukaan melankolikko siirt\u00e4\u00e4 kehonsa lainausmerkkeihin ja sublimoi sen. Melankolikko tavoittelee ruumiskokemusta lukujen kautta: \u201dcorps scripturaire\u201d on kuin \u201dtuntemattoman kielen efekti\u201d(1978, 11). Etenkin Kafkan teokset on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 zaudern-prosessina, jossa ruumis muutetaan kirjoitukseksi. Melankolikko hylk\u00e4\u00e4 oman ruumiinsa ja esitt\u00e4\u00e4 sen vain enigmana \u201dtuolla\u201d, intellektuaalisena poissiirt\u00e4misen\u00e4. Juuri t\u00e4ss\u00e4 poissiirt\u00e4misen pisteess\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 tarrying-kokemuksen ja sivullisuuden kohtaavan.<\/p>\n

Silloin kun postmoderni desilluusio, sivullisuus ja Zauderei valtaavat alaa, sivullisuuden kokemukset voimistuvat ja toimettomuuden melankolia, t\u00e4m\u00e4 furor melancholicuksen<\/em> alapuoli, h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4. Zauderei on ambivalenssi asenne maailmaan. My\u00f6s melankolian ambivalenssia skeemaa on usein korostettu (ks. Dandrey 2003,10).<\/p>\n

Horjuva p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tuo perinteisen melankolian \u201dentusiasmin ja fantasian syndroomaan\u201d (ks. Schings 1977, 246) ylim\u00e4\u00e4r\u00e4n ambivalenssia. Melankolian kaksinapaisuutta ajatellen horjuva asenne on kuitenkin poeettisen furorin <\/em>ala\u00e4\u00e4ninen stimulanssi. Siten monet melankolian juonteet erotessaan yhtyv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 kuuluu melankolian erikoiseen dynamiikkaan. Keskeist\u00e4 melankoliassa on eri k\u00e4sitepisteiden v\u00e4linen polaarinen v\u00e4litila, synk\u00e4n nokkeluuden ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden j\u00e4nnite \u2013 Zauderei j\u00e4lleen. On my\u00f6s selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4 asenne liittyy kiinte\u00e4sti sivullisuuden kokemuksiin. T\u00e4ll\u00f6in maailmankuvan solidius joutuu koetukselle (vrt. Vogl 120).<\/p>\n

***<\/p>\n

Vaikka sivullisuuden probleemaa ei kokonaan voi redusoida melankolian kategoriaan, on korostettava n\u00e4iden kahden psyykkisen asennoitumisen likeist\u00e4 yhteytt\u00e4. My\u00f6s el\u00e4m\u00e4ntilanteen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 k\u00e4\u00e4nne voi saada aikaan j\u00e4nnitystilan: Markku Envall toteaa: \u201d En pystynyt torjumaan melankolian hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4: turhuus, katoavaisuus, h\u00e4v\u00e4istys\u201d (1997, 53). Lauseessa \u00e4lyllinen turhautuminen ja melankolia samastuvat.<\/p>\n

Voi sanoa, ett\u00e4 Kafkan kieless\u00e4 kolme alussa viritt\u00e4m\u00e4\u00e4mme teemaa yhdistyy saumatta: sivullisuus, viipyilev\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja melankolia \u2013 jopa niin, ettei niit\u00e4 voi kovinkaan selv\u00e4sti erottaa toisistaan. Kerronnassa matalapaineinen alakulo yhdistyy edestakaisin vaappuvaan syntaksiin ja voimistaa siten sivullisuuden ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tuntua.<\/p>\n

Moderni melankolikko saattaa my\u00f6s hakea kirpe\u00e4\u00e4 antisosiaalista symboliikkaa, omaa symbolikentt\u00e4\u00e4, jossa symbolin tilalle tarjotaan poiskarkaava ironia. Horjuva asenne, melankolisen p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden positio, on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 modernin sivullisen psyyken piirin kautta.<\/p>\n

On jotenkin ajallemme ominaista, ett\u00e4 Wilsonin sivullinen voidaan vasta 2000-luvulla tunnistaa melankolikoksi. Melankolikko vastustaa populaareja selityksi\u00e4 ja mielipiteit\u00e4, koska h\u00e4n rakastaa vet\u00e4ytyvi\u00e4 ajatuskantoja ja mielijohteita \u2013 h\u00e4nh\u00e4n haluaa luoda el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n erikoistilanteen. T\u00e4m\u00e4 oli ollut ongelma Michelangelosta l\u00e4htien. Postmoderni melankolia taas on kriittist\u00e4 ja parataktisesti viipyilev\u00e4\u00e4: se saattaa ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 modernismiin ja tuntee samalla, ett\u00e4 on silti osa modernismin voittamatonta k\u00e4sitekyll\u00e4st\u00e4m\u00f6\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n

Amiel, Henri-Fr\u00e9d\u00e9ric 1959. Uneksijan p\u00e4iv\u00e4kirja<\/em> (Journal Intime<\/em>). Suom. J. Hollo. Helsinki: WSOY.<\/p>\n

Anton, Carey 2001. Selfhood and Authenticity<\/em>. New York: State University of New York Press.<\/p>\n

Bauman, Zigmund 2006. Identity. Conversation with Benedetto Vecchi<\/em>. Cambridge: Polity Press 50).<\/p>\n

Clair, Jean 2006. Eine faustische Melankolie. Melancholie<\/em> \u2013 Genie und Wahnsinn in der Kunst<\/em>. Toim. Jean Clair. Berlin: Staatlichen Museen zu Berlin, 452\u2013462.<\/p>\n

Comay, Rebecca. 2002. La M\u00e9lancolie et le f\u00e9tichisme \u00e0 l\u00e9re de la m\u00e9moire de masse. Sur la mani\u00e8re de travailler<\/em>. Actes du colloque Art et Psychanalyse II. Sous la direction d\u2019Herv\u00e9 Bouchereau et de Chantal Pontbriand<\/em>. Qu\u00e9bec: Parachute, 23\u201331.<\/p>\n

Dandrey, Patrick 2003. Les tr\u00e9teaux de Saturne. Sc\u00e8nes de la melancholie \u00e0 l\u2019 \u00e9poque baroque<\/em>. Paris: Klincksieck.<\/p>\n

Ficino, Marsilio 1566 [1489]. De vita libri tres<\/em>. Veneto: Apud Guliel. Rovil.<\/p>\n

Freud, Sigmund 1995. Uni ja is\u00e4nmurha. Kuusi esseet\u00e4 taiteesta<\/em>. Suom. M. Rutanen. Helsinki: Love-kirjat.<\/p>\n

\u2013\u2013\u2013 2005. Murhe ja melankolia<\/em>. Suom. M. L\u00e5ng. Tampere: Vasapaino.<\/p>\n

Hammer, Espen 2006. Melankoli. En filosofisk ess\u00e4<\/em>. G\u00f6teborg: Daidalos.<\/p>\n

Holly, Michael Ann 2013. The Melancholy Art<\/em>. Princeton and Oxford: The Princeton University Press.<\/p>\n

Jakobson, Roman 1974. Poetik & Lingvistik<\/em>. Stockholm: Pan\/Norstedts.<\/p>\n

Johannisson, Karin 2010. Melankoliska rum. Om \u00e5ngest, leda och s\u00e5rbarhet I f\u00f6rluten tid och nutid<\/em>. Stockholm: Bonnier pocket.<\/p>\n

Kafka, Franz 1969. Keisarin viesti. Novelleja, katkelmia, tunnustuksia<\/em>. Suom. A. Peromies. Helsinki: Otava.<\/p>\n

\u2013\u2013\u2013 1976. Kirjeit\u00e4 Felicelle<\/em>. Valikoinut ja suom. A. Peromies. Helsinki: Otava.<\/p>\n

KliPaSa 1964 = Klibansky, Raymond, Panofsky, Ernst & Saxl, Fritz 1964. Saturn and Melancholy. Studies in the History of Natural Philosophy, Religion and Art<\/em>. New York: Basic Books.<\/p>\n

Kundera, Milan 2013. Esirippu. Tutkielma seitsem\u00e4ss\u00e4 osassa<\/em>. Suom. V. Keyn\u00e4s. Helsinki: Siltala.<\/p>\n

Kristeva, Julia 1992. Muukalaisia itsellemme<\/em>. Suom. P. Malinen. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n

Kuusamo, Altti 2006a. Inspiroituneen ja vet\u00e4ytyv\u00e4n melankolian muodot. Synteesi<\/em> 4\/2006, 2\u20138.<\/p>\n

\u2013\u2013\u2013 2006b. Michelangelo ja melankolian pitk\u00e4 vieteri. Synteesi<\/em> 4\/2006, 19\u201341.<\/p>\n

Leopardi, Giacomo 1998. Zibaldone di pensieri<\/em> I<\/em>\u2013II<\/em>. Toim. A. M. Moroni. Milano: Mondadori.<\/p>\n

Lukacher, Ned 1986. Primal Scenes. Literature, Philosophy, Psychoanalysis<\/em>. Ithaca and London: Cornell University Press.<\/p>\n

Makkonen, Anna 1992. Kokeilijoita ja sivullisia. N\u00e4k\u00f6kulmia 1950-luvun proosaan. Avoin ja suljettu<\/em>. Kirjoituksia 1950-luvusta suomalaisessa kulttuurissa.<\/em> Toim. Anna Makkonen. Helsinki: SKS, 93\u2013121.<\/p>\n

Mattenklott, Gert 1968. Melancholie in der Dramatik des Strum und Drang<\/em>. Stuttgart: J.B. Metzlersche Verlagsbuchhandlung.<\/p>\n

Musil, Robert 1980 [1952]. Mies ilman ominaisuuksia 1<\/em>. Suom. K Kivivuori. WSOY: Helsinki.<\/p>\n

Pindemonte, Ippolito 2009. La melanconia. La melanconia<\/em>. Toim. Roberto Gigliucci. Milano: BURRizzoli, 404\u2013407.<\/p>\n

Radden, Jennifer 2000. \u201cIntroduction: From Melancholic States to Clinical Depression<\/em>.\u201d The Nature of Melancholy from Aristotle to Kristeva<\/em>. Toim. Jennifer Radden. Oxfor: Oxford University Press, 3-51.<\/p>\n

Recalcati, Massimo 2009. Melanconia e creazione in Vincent van Gogh<\/em>. Torino: Bollati Boringhieri.<\/p>\n

Schefer, Jean Louis 1978. L\u2019espace de chose melancholie<\/em>. Paris\u00a0: Flammarion.<\/p>\n

Schiesari, Juliana (1992): The Gender<\/em>ing of Melancholia. Feminism, Psychoanalysis, and the Symbolics of Loss in Renaissance Literature<\/em>. Ithaca and London: Cornell University Press.<\/p>\n

Schiller, Friedrich 1955. Wallensteinin kuolema. Valitut teokset III<\/em>. Suom. T. Lyy. Helsinki: Otava, 245\u2013512.<\/p>\n

Schings, Hans-J\u00fcrgen 1977. Melancholie und Aufkl\u00e4rung. <\/em>Melancholiker und ihre Kritiker in Erfahrungsseelemkunde und Literatur des 18. Jahrhunderts<\/em>. Stuttgart: J.B. Metzlersche Verlag-buchhandlung.<\/p>\n

Sch\u00fcck, Henrik 1961. Yleinen kirjallisuuden historia, 7. Valistuksen aika II<\/em>. Suom. K. Ingman-Palola. Helsinki: WSOY.<\/p>\n

Vogl, Joseph 2011 [2007]. On Tarrying<\/em>. K\u00e4\u00e4nt. H. M\u00fcller-Sievers. London: Seagull Books.<\/p>\n

Wilde, Oscar 1967. Plays, Prose Writings & Poems<\/em>. London: Dent.<\/p>\n

Williams, Raymond 1980. Culture and Materialism. Selected Essays<\/em>. London New York: Verso.<\/p>\n

Wilson, Colin 1958 [1956]. Sivullisen ongelma<\/em>. Suom. K. Kivivuori. Helsinki: Otava.<\/p>\n

\u2013\u2013\u2013 1963 [1956]. The Outsider<\/em>. London: Pan Books.<\/p>\n

\u2013\u2013\u2013 2007. Sivullinen ihminen<\/em>. Suom. Sara Heikura. Tampere: Sanasato.<\/p>\n

Wittkower, Rudolf & Margot 1969 [1963]. Born under Saturn. The Character and Conduct of Artists: A Documented History From Antiquity to the French Revolution<\/em>. New York \u2013 London: W.W. Norton & Company.<\/p>\n

Zizek, Slavoj 2000. Melancholy and the Act. Critical Inquiry<\/em> 26, 657\u2013681.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

[1]<\/a> Ilmaisun \u2019tarrying\u2019 semanttinen ala ei ole aivan sama kuin verbien \u2019zaudern\u2019 ja verweilen, <\/em>viipyill\u00e4.<\/p>\n

[2]<\/a> Amiel yhdist\u00e4\u00e4, toisin kuin Colin Wilson, kysymyksen vapaudesta kiinte\u00e4mmin sivullisuuteen. Vapaudesta tulee melankolian ehto: \u201dKaikki j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut vapaaksi, tyhj\u00e4ksi, joutilaaksi. Min\u00e4 voin p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 suuntautua miten tahansa, mutta en tunne mink\u00e4\u00e4nlaista yllytt\u00e4v\u00e4\u00e4 virikett\u00e4\u201d (1959, 294; vrt. 240, 265). P\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6jen edetess\u00e4 Amielin ajattelu my\u00f6s muuttuu h\u00e4nen ratkaisevina viimeisin\u00e4 vuosinaan vapaa-ajattelun suuntaan. Melankoliaa tuntuu lis\u00e4\u00e4v\u00e4n aiempien uskomusten katoaminen modernin ajan kynnyksell\u00e4 (ks. 1959, 255). H\u00e4n toteaa: \u201dOnnettomuus on siin\u00e4, ett\u00e4 luonne on typer\u00e4in puolella ja (siin\u00e4) ettei ajatuksen riippumattomuus ole milloinkaan niin v\u00e4kivaltainen kuin ennakkoluulo (ibid., 204).<\/p>\n

[3]<\/a> Meid\u00e4n aikamme muuttuvat kokemisen struktuurit vaikuttavat my\u00f6s siihen miten miell\u00e4mme tietyn ajan kokemisen struktuurit. N\u00e4m\u00e4 struktuurit ovat siis liikkeess\u00e4, mik\u00e4li olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt Williamsia oikein.<\/p>\n

[4]<\/a> Vuoden 1958 suomenkielisen laitoksen kannen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolen tekstiss\u00e4 todetaan: \u201dVoidaan sanoa, ett\u00e4 jokaisella aikakaudella on oma edustava ihmistyyppins\u00e4: Sankari, Kapinallinen, Hovimies tai Pyhimys. Mik\u00e4 on meid\u00e4n aikakaudellemme \u2013 Freudin, Einsteinin, atomipommin ajalle \u2013 ominainen ihmistyyppi? T\u00e4m\u00e4 Colin Wilsonin merkitt\u00e4v\u00e4 teos antaa vastauksen kysymykseemme: Sivullinen.\u201d<\/p>\n

[5]<\/a> Wilson siteeraa Dostojevskin Kellariloukon<\/em> (jonka nimi on vuoden 1958 laitoksessa k\u00e4\u00e4nnetty v\u00e4\u00e4rin) miest\u00e4: \u201dI demand the right to regard myself as utterly unique\u201d (1963, 173)!<\/p>\n

[6]<\/a> Wilson puolestaan kertoo, ett\u00e4 h\u00e4nen teoksensa alkuper\u00e4inen nimi oli Kipukynnys<\/em>, mutta kustantaja suostutteli vaihtamaan sen Sivulliseen<\/em> (2007. 422).<\/p>\n

[7]<\/a> Parataksi vs. syntaksi. Parataktinen proosa pyrkii ajattomuuden (atemporality) ilmauksiin. Sit\u00e4 luonnehtii kerronnan ja kerrotun yhteen liitt\u00e4minen. \u201dTemporalization of unconscious simultaneity can be accomplished through parataxis\u201d (Lukacher 1986, 188). Kysymyksess\u00e4 on kerronnan hidastusjakso, joka luonnollisesti saavuttaa lakipisteens\u00e4 ajatuksenvirtaromaaneissa. Hidastuksesta ks. Erich Auerbach: Mimesis,<\/em> 1992, 21\u201323.<\/p>\n

[8]<\/a> \u201dErnst ist der Anblick der Notwendigkeit. \/ Nicht ohne Schauder greift des Menschen Hand \/ In des Gesichicks geheimnisvolle Urne. \/ In meiner Brust war meine Tat noch mein: \/ Einmal entlassen aus dem sichern Winkel \/ Des Herzens, ihrem m\u00fctterlichen Boden, \/ Hinausgegeben in des Lebens Fremde, \/ Geh\u00f6rt sie jenen t\u00fcckschen M\u00e4chten an, \/ Die keines Menschen Kunst vertraulich macht\u201d (Schiller: Wallensteins Tod<\/em>: Erster Aufzug, vierter Auftritt).<\/p>\n

[9]<\/a> Henrik Sch\u00fcck paneutuu Wallensteinin ep\u00e4r\u00f6intiin juurta jaksaen: \u201dH\u00e4nen miltei yksinomaisena ilmenev\u00e4 luonteenpiirteens\u00e4 on horjuvaisuus. H\u00e4n on heikko, ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4, taikauskoinen, h\u00e4nen luonteessaan on tietty\u00e4 herkkyytt\u00e4, mutta mit\u00e4\u00e4n laaja valtiollista n\u00e4kemyst\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole. H\u00e4nen fatalisminsa antaa h\u00e4nelle tosin er\u00e4\u00e4nlaista traagista suuruutta, mutta suuri traagillinen luonne h\u00e4n ei ole. H\u00e4nt\u00e4 kiinnostaa vain oma min\u00e4, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n aate voita tai sorru h\u00e4nen mukanaan. H\u00e4n on kunnianhimoinen, mutta suurta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole. (–) [I]tse Wallenstein on melkein apaattinen, aaltojen ajelema kaarnanpala, muut toimivat koko ajan h\u00e4nen puolestaan ja h\u00e4nen ep\u00e4onnistumisensa aiheuttaa p\u00e4\u00e4asiallisesti toimintatarmon puute\u201d (1961, 233\u2013234).<\/p>\n

 <\/p>\n

Artikkeli on julkaistu \u00a0Synteesi<\/em> 2\/2014, 2-17.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 Sodanj\u00e4lkeinen sivullisuus ja melankolian nykytraditio. \u00a0   The Outsider has his proper place in the Order of Society, as the impractical dreamer. \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Colin Wilson 1963, 50.   Tarkasteltaessa t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mottoa, joka sis\u00e4ltyy Colin Wilsonin vuonna 1956 ilmestyneeseen<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8,4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=30"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":132,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions\/132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=30"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=30"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=30"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}