<\/p>\n
<\/p>\n
Altti Kuusamo\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 Ilmestynyt Nanna Suden n\u00e4yttelyluettelossa<\/p>\n
\u00a0<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n Ylikyps\u00e4 hetki ja tuore ajattomuus <\/p>\n Taaiime is on my side \u2013 yes it is.<\/em> <\/p>\n Nanna Suden maalaustuotanto muodostaa laajan sarjan erilaisia psyyken maisemia. H\u00e4n on \u201duusekspressionismiksi\u201d kutsutun suuntauksen lapsi, mutta tavalla, joka on my\u00f6s p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt halun kent\u00e4n erilaiset tunnelmatekij\u00e4t mukaan maalaukseen, kiilt\u00e4vi\u00e4 kitsch-elementtej\u00e4 v\u00e4lttelem\u00e4tt\u00e4. Juuri t\u00e4m\u00e4 erottaa h\u00e4net opettajastaan Leena Luostarisesta.<\/p>\n Maalausten ilkikurinen keveys, keimailevat v\u00e4rit ja kitsch-yksityiskohtien kiusoitteleva ry\u00f6st\u00f6viljely, maisemien eroottinen aaltoilevuus ja halun aavat olivat varhaisten maalausten tajunnansis\u00e4lt\u00f6\u00e4 \u2013 kuin my\u00f6s horisontissa kelliv\u00e4t hele\u00e4t ja utuiset intohimon j\u00e4ljet. Katsoja tunsi, ett\u00e4 \u201dtuonne\u201d, jossa on painoton t\u00e4yttymys, on onneksi matkaa. Syntyi maisemia, joissa olevan v\u00e4litilan yli katseen oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4. Susi l\u00f6ysi varhaistuotannossaan uuden ilmavan ja vaalean Arkadian.<\/p>\n Kirjoitin Suden maisemien \u201diloisesta kodittomuudesta\u201d vuonna 2003 seuraavaa: \u201dSuden maalaukset ovat maiseman l\u00e4ik\u00e4htelev\u00e4\u00e4 burleskia: sen eripariset osaset piehtaroivat toistensa l\u00e4heisyyteen niin, ett\u00e4 ideaalinen liittyy satunnaiseen, mutta itsepintaisesti, vailla pid\u00e4kkeit\u00e4.\u201d Ja: \u201dMaisema rehottaa ja viett\u00e4\u00e4 kohti \u2019naurun kuilua\u2019 (Kierkegaard)\u201d. Sittemmin Suden maalaukset ovat k\u00e4yneet my\u00f6s traagisen kuilun reunalla \u2013 palatakseen sielt\u00e4 takaisin kankaat t\u00e4ynn\u00e4 halun poskipunaa. Vastakohtaisten tunnetilojen j\u00e4nnitt\u00e4minen maalauspinnalle on ollut uusiutuva haaste.<\/p>\n Maalaus on ollut jo kauan alue, jossa figuurien v\u00e4lisen \u201dtyhj\u00e4n tilan\u201d t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4riratkaisut joilla itsell\u00e4\u00e4n on substanssiarvo. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys korostuu Suden tuotannossa ehtimiseen \u2013 vaikka painotukset vaihtelevat.<\/p>\n Nanna Susi varmasti allekirjoittaa romantikko G\u00e9rard de Nervalin huumaavan romaanin Auroran<\/em> ajatuksen romanttisesta totuuden k\u00e4sitteest\u00e4: \u201dUskon, ett\u00e4 tunteet ovat totta.\u201d Voisi puhua my\u00f6s tunteen totuuden ikuisesta paluusta. Kun aiemmin Kreikassa totuutta pyrittiin l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n kontemplaation keinoin, romantiikan j\u00e4lkeen sit\u00e4 on tarkastellut ilmaisuv\u00e4lineisiin paneutuva vita activa<\/em>, aktiivinen el\u00e4m\u00e4. Romantiikka siirsi totuuden toimintaan: mukaan p\u00e4\u00e4si kaikki mahdolliset tunteet. Susi ei kaihda keinoja ilmoittaa t\u00e4m\u00e4 asia jopa teosotsikoilla, esimerkiksi Please Romanticism<\/em>! Vita activaan<\/em> viittaa my\u00f6s suuri kuvallinen toimeliaisuus, Nanna Suden suuri tuotanto.<\/p>\n Vuonna 2003 Nanna Susi totesi \u201dAvaruus on kehyst\u00e4m\u00e4t\u00f6n tila. Kehyst\u00e4m\u00e4t\u00f6n loputtomuus on rajattava. Avaruus ei ole oma kotimaisemaani. Se on laajeneva maailmankaikkeus, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy meille vain<\/em> maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d 2000-luvun alussa kaikkeusfantasioilla saattoi olla hauska ja hele\u00e4n itseironinen kitsch-korotus: Susi osoitti, kuinka banaalit halut ja n\u00e4yt hallitsevat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4mme. Kirjoitin Suden sen hetkisist\u00e4 maalauksista: \u201dT\u00e4hdet ovat loputtomuudessaan ja kaukaisuudessaan kodittomuuden ilotulitusta, iloista ja uusia haasteita etsiv\u00e4\u00e4 kodittomuutta. T\u00e4hdet muuntuvat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulttuurin valoisiksi t\u00e4hteiksi\u201d. Ja: \u201dTurkoottinen vihre\u00e4 on uusi narkoottinen sana Suden kuvakieless\u00e4\u201d. T\u00e4m\u00e4 narkoosi onkin sitten jatkunut tasaisen ep\u00e4tasaisena turkoosin viljelyn\u00e4. Sen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on oma johdonmukaisuutensa, sill\u00e4 on tunnelmia pelastava roolinsa Suden useissa kompositiotiheik\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n My\u00f6hemmin (2017) Nanna Susi muisteli: \u201dNuorena latasin maalaukseni t\u00e4yteen symboleja. Nyt tuntuu, ett\u00e4 olen kantanut vastuuta niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 symbolit ovat pudonneet matkasta.\u201d\u00a0 T\u00e4m\u00e4 on varmasti totta. Kuitenkin symbolit ovat kiusallisen piiloutuvaa ainesta. Ja romanttinen symboli on ensin \u201dteokselle itselleen\u201d \u2013 kuten Goethe sanoi \u2013 ja vasta sitten viittaa tiettyihin tarkkoihin allegorioihin. Juuri v\u00e4rikerrosten ja voimaviivojen teht\u00e4v\u00e4 on h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 selke\u00e4rajaiset symbolit. Siten osa aiheista kohoaa symboleiksi jo niiden v\u00e4rillisen ilmenemismuodon ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n takia. Symbolien tarkat merkitysrajat liukenevat v\u00e4reihin. Niiden tilalle purjehtivat tiedostamattomat, ns. romanttiset symbolit, jotka jo Goethe koki luonnollisina, intuitiivisina ja \u201dulkokohtaisen\u201d allegorian vastaisina.<\/p>\n Vuonna 2013 Timo Valjakka katsoi, ett\u00e4 Susi on \u201dleikannut maalauksistaan niille pitk\u00e4\u00e4n ominaista, monesti sokeriseksi yltynytt\u00e4 symboliikkaa\u201d. Valjakka t\u00e4sment\u00e4\u00e4: \u201dSuden taiteen painopiste n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan siirtym\u00e4ss\u00e4 symbolisista kuvista maalauksen itsens\u00e4 suuntaan\u201d.\u00a0 Jo vuonna 2007 Otso Kantokorpi pani merkille, ett\u00e4 \u201duudenlaisen herkkyyden ja valon\u201d lis\u00e4ksi oli ilmestynyt my\u00f6s \u201djonkinlaista raakuutta\u201d joka oli v\u00e4hent\u00e4nyt \u201dkoreilevaa elementti\u00e4\u201d.<\/p>\n Oikeastaan Suden maalaustoiminta on ollut sokeeraavaa juuri siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole karttanut sokeroituja aihealueita. T\u00e4t\u00e4 kautta h\u00e4n on l\u00e4hestynyt ik\u00e4\u00e4n kuin takakautta yhteisi\u00e4 ja jaettuja banaaleja tunteitamme ja samalla kolkutellut suomalaisen maalauksen ornamentin kieltoa.<\/p>\n On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 panna merkille, ett\u00e4 Sudelle maalaaminen on yhteydess\u00e4 h\u00e4nen kirjoitusty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Siten vanha ajatus ut pictura poesis<\/em> -yhteys (sit\u00e4 mit\u00e4 maalauksessa, sit\u00e4 my\u00f6s runoudessa), joka jo 1800-luvulla k\u00e4\u00e4ntyi kuvan ja musiikin yhteydeksi, on Sudella postmoderni ja elinvoimainen. Monet h\u00e4nen maalaustensa nimet ovat otteita h\u00e4nen kirjoitusty\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Susi tuo my\u00f6s uutta kokosanastoa suomalaiseen maalaukseen. Niit\u00e4 ovat j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4iset kasvokuvat ja suuriksi venyneet asetelmat. \u00a0Vuoden 2012\u20132013 Helsingin taidemuseon n\u00e4yttelyss\u00e4 \u201dUnderneath the Eyes\u201d Susi asetti esille isoja kankaita ylisuurista kasvoista. Maalausten valtaisa koko tekee Suden naishahmot h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n l\u00e4sn\u00e4oleviksi, vaativiksi. Vihre\u00e4t silm\u00e4t<\/em> -maalauksen (2012, 280 cm x 140 cm) tuiman tummat kasvot ja katse sek\u00e4 merenvihre\u00e4n asun sivellinhuiskeinen tiheikk\u00f6 naulitsevat katsojan suggestioon teoksen \u00e4\u00e4relle. Maalausten koko viritt\u00e4\u00e4 katsojassa subliimin tunteen, kasvot tulevat kohti ja silti korostavat pintavaikutelmaa. Katsojan on vain antauduttava subliimin tumman pakottavuuden edess\u00e4. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isiin tunnetiloihin viittaavat my\u00f6s muiden maalausten kasvojen tylyhk\u00f6t ilmeet: Hengenpelastaja<\/em> (2012) n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4nkin hengenriist\u00e4j\u00e4lt\u00e4, ja Vierailu kev\u00e4\u00e4n luo<\/em> (2012) henkii syksy\u00e4. Ihastuneessa <\/em>(2012) puolestaan on itse\u00e4\u00e4n sy\u00f6v\u00e4\u00e4 pahastuneisuutta. Taitoluistelua<\/em>-maalauksessa (2011) transparentti poskisuudelma on j\u00e4\u00e4nyt p\u00e4\u00e4lle. Tutkimusmatkailijassa<\/em> (2011) kasvot taas ovat osittain huuhtoutuneet pois, mutta poskisuudelma on ikuinen. Satunnainen pyrkii kuin huitaisten kohti ajatonta.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 ep\u00e4sovinnaiseen velvoitetut femme fatalet<\/em> viritt\u00e4v\u00e4t teeman ja sen vastakohdan saman sis\u00e4lt\u00f6keh\u00e4n, dekadentin, piiriss\u00e4 \u2013 ja her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 kautta pohdinnan temporaalisuuteen kuuluvasta ns. palautuvasta keh\u00e4rakenteesta, koska vastakohtien ykseydell\u00e4 on tapana tiivist\u00e4\u00e4 aikakokemusta, kierty\u00e4 itseens\u00e4. L\u00e4sn\u00e4olo ja nyt-hetki voimistuvat kasvojen koon suuretessa \u2013 ja sy\u00f6pyneet viirusilm\u00e4t viritt\u00e4v\u00e4t torjunnan. Aaltoja odotellessa<\/em> -maalauksen (2012) kasvot lopulta pyyhkiytyv\u00e4t tummentuvaan turkoosiin.<\/p>\n \u201dUnderneath\u201d-sarjan maalausten mieshahmot ovat seisaallaan ja eksyksiss\u00e4 maalauksen viivatiheik\u00f6ss\u00e4 \u2013 Koira haukkuu jossakin <\/em>(2012). Miehet kastuvat v\u00e4rien tihkusateeseen \u2013 virtsatessaankin. Nipistys <\/em>tuo mukaan flegmaattiseen mieheen kohdistuvan pikku kiusauksen (2012). Haamurajassa<\/em> (2012) kasvojen virnistys on siirtynyt hahmon ymp\u00e4rille v\u00e4rien irvistykseksi. Suden aiemmat romanttiset ajattomuuden ja avaruuden teemat rantautuvat uusiin, hieman tyhjentyneisiin maisemiin ja uppoavat megalomaanisiin tuijotuksiin.<\/p>\n Melankoliset kuuset, uhmakkaat naiskasvot ja harhaan joutuneet miehet kansoittavat vuosien 2012 ja 2013 maalauksia. Aiemman s\u00e4h\u00e4kkyyden ovat korvanneet hitauden tummat teemat: olemassaoloon tahmeasti heitetyt kasvot ja kehot. Tummat murretutut v\u00e4rit ik\u00e4\u00e4n kuin raatelevat puolityhji\u00e4 maisemia. Raskaat v\u00e4rit ja impasto korostavat hitauden synestesiaa, aistiyht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4. \u201dMaalauksissani on onnen ja kauhun tasapaino,\u201d toteaa Susi. Kysymyksess\u00e4 on my\u00f6s herkkyyden ja raakuuden vavahteleva balanssi, dysforian ja euforian vuorottelu. Kun Susi heitt\u00e4\u00e4 katsojat synestesioiden armoille, h\u00e4n varmasti samalla toivoo, ett\u00e4 itse p\u00e4\u00e4t\u00e4mme kuitenkin assosiaatiovirrasta, jonka maalaus kytkee p\u00e4\u00e4lle. Simultaanisuuden, samanaikaisuuden kokemukset ovat oikeaa dur\u00e9eta<\/em>, asioiden kestoa \u2013 ja vaatimalla vaativat usein synestesian pilkahduksen.<\/p>\n Vuoden 2013 \u201dYhdeks\u00e4n henke\u00e4 ja l\u00e4mpi\u00f6t\u201d -n\u00e4yttelyn kissanaiset jatkavat aiempia l\u00e4hikuva-aiheita. Ne putkahtavat kuviin raapivine viirusilmineen ja katsovat panssaroidun maskin takaa:\u00a0 Leikki <\/em>(2013), Mayflower <\/em>(2013), Kujakatti <\/em>(2013)\u00a0 Katinkulta<\/em> (2013) \u2013 ja myyttiset Eden <\/em>(2013), Pohjanneito<\/em> (2013) ja Sahara <\/em>(2013). Sfinx<\/em>-maalauksen (2013) pitkien, tummien silm\u00e4naukkojen viilt\u00e4v\u00e4 katse on suojassa panssaroidun visiirin takana. Mit\u00e4\u00e4n ei j\u00e4\u00e4 arvailun varaan silloin, kun kaikki j\u00e4\u00e4 arvailun varaan. Tuijotus pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja j\u00e4hmett\u00e4\u00e4. Meduusan tukka ei aukea. Tuijotus salpaa my\u00f6s ajan, ja periodien saranat narahtelevat. Mieleen tulee Edith S\u00f6dergranin runon s\u00e4keet: \u201dAika \u2013 muuntajatar, aika \u2013 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t\u00e4r, aika \u2013 \/ loihtijatar, \/ tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan \/ minulle olemassaolon?\u201d<\/p>\n Vuoden 2013 haastattelussa Susi toteaa: \u2009\u201dT\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 murretut v\u00e4rit hoitavat minua. Jos maalaaminen ei kulje, saatan inspiraatioksi lukea jotain.\u201d Aamulehden<\/em> haastattelussa (2017) h\u00e4n toteaa: \u201dV\u00e4kivalta ja runkkaustaide ovat aina olleet sallittuja, mutta auta armias, jos on tavoitellut sielukasta.\u201d Sielukkuuden on katsottu olevan sukua hempeille v\u00e4reille ja koristeellisuudelle pitkin modernismia. Siksi rokokoon lecon d\u2019amour<\/em> -tyyppisten pienoisveistosten v\u00e4rit n\u00e4htiin my\u00f6hemmin vain hempe\u00e4n\u00e4 kitschin\u00e4. Postmoderni ei ehtinyt korjata tilannetta. My\u00f6h\u00e4ismodernin myytit voittivat uudelleen 2000-luvun alussa. Periodivaihteluista huolimatta v\u00e4ri pysyy aiheen symbolisena k\u00e4ytinaineena, ja tasavertaistaa aihealueita. Susi palaa t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 raskaisiin, tummiin, jopa painostaviin v\u00e4rihyytymiin. Hele\u00e4n \u201dJ\u00e4lki\u00e4\u201d-sarjan j\u00e4lkeen etenkin maalaus Hourglass<\/em> (2017) ei lupaa lopun olevan raikas ja auvoinen: monet v\u00e4rikerrokset saattavat osin peitellyn tiimalasin ja raskaan tumman puun symmetriaan, jota voimistavat illusorisen etualan ranta, v\u00e4liss\u00e4 oleva vesiaihe ja taustalla ohut tumma veto vastarantaa.<\/p>\n Kuvatilan j\u00e4sentely luo aina ajatuksen kuvatun hetken kestosta ja sen merkityksest\u00e4: miten n\u00e4emme sen, mit\u00e4 emme n\u00e4e, ajan. Tavoitamme sen vain tilan kautta. \u00a0Hetki ja ajattomuus muodostavat tilan kautta solmitun erikoisen liiton maalaustaiteessa. Ajanm\u00e4\u00e4rityksiin liittyy suoraan kaksi Nanna Suden sarjaa, \u201dPerjantaikukkia\u201d ja \u201dHei hetket\u201d per\u00e4kk\u00e4isilt\u00e4 vuosilta 2014 ja 2015. My\u00f6s maalausten otsikot viittaavat usein aikakysymykseen, sellaiset kuin Sininen hetki <\/em>(2012\u20132013), Pieni ikuisuus<\/em> (2014), Pyh\u00e4 hetki<\/em> (2016). Teema muljahtaa hauskasti nurin nimess\u00e4 From Eternity to Here <\/em>(2017). Muutamiin maisemiin, jotka ovat t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4ritapahtumia, on sijoitettu yksi hyvityst\u00e4 hakeva ja ironinen kitsch-piste: ruusu hennon varren p\u00e4\u00e4ss\u00e4, hetken merkiksi. Susi toteaa ykskantaan: \u201dHetket muuttavat el\u00e4m\u00e4n suuntia.\u201d<\/p>\n Toiminta on aina hetkellist\u00e4, mutta saattaa viitata suurempiin aikajaksoihin samanaikaisesti, melko usein ikuisesti toistuviin aiheisiin ja sit\u00e4 kautta vain raottaa ajattomuutta. Kun ajattomuudesta on puhe, on alistuttava ajatukseen, ett\u00e4 sit\u00e4 voi tarkastella vain ajallisuuden kautta, vain ajan hahmomielteen viem\u00e4n\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Venytetty aika<\/strong><\/p>\n Kuvataiteen suhde aikaan on kautta historian ollut suuri, melkeinp\u00e4 ratkaisematon haaste. Havaittua aikaa kun on mahdotonta pilkkoa pieniin osasiin. William Jamesin mukaan tilallinen l\u00e4sn\u00e4olo on alkuper\u00e4inen ajan havaitsemisen yksikk\u00f6. James t\u00e4sment\u00e4\u00e4: \u201dAlkuper\u00e4inen perikuva ja prototyyppi kaikelle k\u00e4sitetylle ajalle on tilallinen l\u00e4sn\u00e4olo, lyhyt kesto, josta olemme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti tietoisia.\u201d Aika on siten ensisijaisesti paikannettavissa tilaan. Tietyt paikat viritt\u00e4v\u00e4t tietyn ajanmielteen, tietyn hetken tunnevirityksen.<\/p>\n Ajallinen tapahtuminen alettiin viime vuosisadan alussa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hahmoksi, ei niink\u00e4\u00e4n lyhyiden elementtien toisiaan sysiv\u00e4ksi sarjaksi. Aika hahmottuu erilaisina hahmojatkumoina. Kuitenkin nyt-hetki tuotti p\u00e4\u00e4nvaivaa. Monet filosofit ovat arvostelleet ajatusta, ett\u00e4 olisi olemassa jokin \u201dnyt\u201d ep\u00e4jatkuvana entiteettin\u00e4. Vanhan punctum temporis<\/em> -kysymyksen, sen miten voimme osittaa aikaa havainnoissamme, ratkaisi Henri Bergson ja my\u00f6hemmin hahmopsykologit. Bergsonin suuri idea oli kesto eli dur\u00e9e<\/em> ja hahmopsykologien ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 ajankokemus on aina jonkinlainen hahmo, jota ei voi palauttaa osiinsa. Kaikki t\u00e4m\u00e4 merkitsi viime vuosisadan alussa aikavillityst\u00e4, Albert Einsteinin suhteellisuusteorian s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. Kesto merkitsee omaa aikakokemustamme. Abstrakti, homogeeninen aika on vain t\u00e4m\u00e4n dur\u00e9en<\/em> er\u00e4s merkki. Bergsonin mukaan voimme kokea puhtaan dur\u00e9en<\/em>, kun keskitymme vain omiin sis\u00e4isiin kokemuksiimme. H\u00e4n my\u00f6s korostaa muistin aktiivista roolia nykyhetken j\u00e4sent\u00e4misess\u00e4. Bergson: \u201dT\u00e4m\u00e4 mielikuvituksellinen, homogeeninen aika on [–] kielen idoli, fiktio, jonka alkuper\u00e4 on helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Todellisuudessa ei ole olemassa vain yht\u00e4 keston rytmi\u00e4\u201d. Olemme vain tietoisesti sis\u00e4ist\u00e4neet julkisen kellon ajan, vaikka sis\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme el\u00e4\u00e4 heterogeenisess\u00e4 ajassa, assosiaatiot menneisyydest\u00e4 muuttavat kokemaamme nykyhetke\u00e4 \u2013 ja saattavat t\u00e4ll\u00e4 tavoin pident\u00e4\u00e4 ja lyhent\u00e4\u00e4 ajan kokemista. Bergsonin mukaan v\u00e4lit\u00f6nkin havaintomme on muistin stimuloima.<\/p>\n Muisti tuottaa lis\u00e4\u00e4 aikaa nykyhetkeen. Friedrich Wilhelm Joseph Schelling, romanttinen filosofi, totesi aikoinaan: \u201cEi ole olemassa aikaa \u2019itsess\u00e4\u00e4n\u2019, on vain temporaalisuuden ja historiallisuuden konkreettisia horisontteja, joista jokainen perustuu alkuper\u00e4iseen kiintymykseen aktiin, sen perustavanlaatuisen eleen pid\u00e4ttelyyn\u201d.<\/p>\n Muisti aktuaalistuu joka hetki ja ottaa huomaamattomalla tavalla osaa siihen, mit\u00e4 usein erehdymme nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n puhtaaksi nykyhetkeksi. Muisti ottaa osaa keston kokemukseemme voimakkaasti v\u00e4ritt\u00e4en kokemaamme l\u00e4sn\u00e4olontuntua. Nanna Suden seuraava havainto on paljon puhuva: \u201dKun matkustaa maisemissa, joita ei tunne, ja \u00e4\u00e4niss\u00e4, jotka ovat vieraita ja tuoksuissa joista ei osaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ovatko ne miellytt\u00e4vi\u00e4 vai ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4, muistat yht\u00e4kki\u00e4 ison m\u00e4\u00e4r\u00e4n el\u00e4m\u00e4si unia. Ja kaikki, kaikki tuntuu sen j\u00e4lkeen hyvin tutulta.\u201d\u00a0 T\u00e4m\u00e4 Suden huomio liittyy h\u00e4nen ja Canal Cheong-Jagerroosin yhteiseen Kiinaan ja Suomeen kohdistuneeseen matkaprojektiin \u201dRed and Blue\u201d (2015), jolla oli pituutta 25\u00a0000 kilometri\u00e4. Se oli nimenomaan suunnattu my\u00f6s digitaalista nojatuoliaikaa vastaan.<\/p>\n Suden maalaussarja \u201dHei hetket\u201d vuodelta 2015 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 jo otsikossa kiinnostuksen aikakysymykseen. Maalaukset Rakkaudesta vihre\u00e4\u00e4n<\/em> (2015) ja Taivaan tuuliin <\/em>(2015) ovat hetkellisyyden kukkakimppuja, toinen r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti turkoosi, toinen kuvaa hetken ohutta l\u00e4pikuultavuutta. Maalauksia katsellessa ihmettelee, miksi puhutaan \u201dohikiit\u00e4vist\u00e4\u201d hetkist\u00e4? Eiv\u00e4tk\u00f6 ne vain osu kohdalle? Ainakin Susi tarttuu tilaisuuteen ja nappaa hetken, carpe diem<\/em>. Lause on Horatiuksen Oodeista ja kehottaa Leucono\u00eb-nimist\u00e4 naista k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4kseen jokaisen eteen tulevan hetken. T\u00e4m\u00e4n kehotuksen Nanna Susi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ottaneen vakavasti: \u201dpoimi\u201d jokainen \u201dp\u00e4iv\u00e4\u201d. Mainitsemani maalaukset ovat l\u00e4pikuultavan toiminnan j\u00e4lki\u00e4, toimeliaisuuden puhdistamia merkkej\u00e4. Kun taas Kirsikoita<\/em>-maalauksen (2016) tumma, siniseen taittuva tausta ja paksusti muovaillut punaviolettiset kirsikat viittaavat siihen, ett\u00e4 maalaus ei luovuta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4\u00e4n hetkess\u00e4, vaan kuvaus imee itseens\u00e4 eri tunnelmatekij\u00f6it\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 kysymys hetkest\u00e4 on syvimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n synesteettinen, aistiyht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 janoava. Kun sanomme \u201draskas\u201d, mieleen saattaa tulla yht\u00e4 aikaa Rembrandt kuin norsukin.<\/p>\n Voi sanoa, ett\u00e4 kaikki maalaukset pyrkiv\u00e4t nyt -kategorian voimistamiseen, ikuiseen preesensiin. Usein on sanottu, ett\u00e4 maalaukset eiv\u00e4t osaa olla imperfektiss\u00e4 tai sanoa \u201deilen\u201d tai \u201dkohta\u201d. N\u00e4m\u00e4 paikantavat ja osoittavat deiktiset ilmaukset on haaste, jossa abstraktille siveltimenj\u00e4ljelle on s\u00e4lytetty toiveikas teht\u00e4v\u00e4. Maalaus on ainakin oppinut sanomaan \u201dt\u00e4ss\u00e4\u201d yh\u00e4 voimaper\u00e4isemmin.<\/p>\n Edward T. Hall on todennut: \u201dAika ei ole vain muuttumaton vakio, kuten Newton oletti, vaan joukko k\u00e4sitteit\u00e4, tapahtumia ja rytmej\u00e4, jotka kattavat eritt\u00e4in laajan ilmi\u00f6ulottuvuuden\u201d. Aika saattaa saada merkityksi\u00e4, jotka ovat yht\u00e4 aikaa kerroksellisia, moninaisesti viitteellisi\u00e4 ja jopa absurdejakin. Kulttuurinen kerronta harhauttaa kronologian. \u201dMiten ikuisuus alkoi\u201d?, kysyy Jorge Luis Borges kirjoituksessaan \u201dIkuisuuden historia\u201d ja pohdiskelee Augustinuksen Tunnustusten<\/em> \u00a0ja Plotinoksen Enneadien<\/em> sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 ajan ja ikuisuuden ongelmia. Augustinus yritti tunnetusti kumota kysymyksen: mit\u00e4 Jumala teki ennen luomistapahtumaa? Borges puolestaan kysyy, virtaako aika menneisyydest\u00e4 tulevaan, vai p\u00e4invastoin?<\/p>\n Hall jakaa kulttuurin eri tuotokset korkea- ja matalakontekstisiin viesteihin. Matalakontekstiset viestit voidaan omaksua nopeasti, korkeakontekstisten omaksuminen taas ottaa aikaa. Kysymys on helppolukuisten ja paneutumista vaativien kulttuurin objektien, yksik\u00f6iden ja kokonaisuuksien v\u00e4lisest\u00e4 vastakohdasta, tyyliin \u201dHaluatko miljon\u00e4\u00e4riksi\u201d >< Shakespeare, tai: matkamuisto >< Rembrandt. Korkeakontekstisten teosten kontekstipitoisuus kasvaa viel\u00e4 eri tulkintojen my\u00f6t\u00e4, koska ne tuottavat lis\u00e4\u00e4 konteksteja tulkintahistorian kasvaessa. Runo voi synty\u00e4 hetkess\u00e4, mutta sen pakatun merkityksen purkaminen vaatii aikaa ja paneutumista. Hetki on t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 relatiivinen: se saattaa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kokemuksen pakkaamia merkityksen kerroksia. Sama koskee my\u00f6s abstraktia maalausta. Usein se on enigma ja avaa vanhaan taiteeseen n\u00e4hden uuden aikahorisontin, joka liittyy enemm\u00e4n kuin koskaan tekemisen aktiin.<\/p>\n Modernismin ajan taiteet k\u00e4viv\u00e4t ns. julkista aikaa vastaan. Subjektiivista, psykologista aikaa pident\u00e4m\u00e4\u00e4n syntyiv\u00e4t aikaromaanit (Proust, Joyce, Lowry). Elettiin stream of consciousnessin<\/em> aikaa. Se miten vastaava ajan virta paikannetaan kuvataiteissa, on ollut kutkuttava enigma ennen modernismia, sen aikana ja on edelleen.<\/p>\n Jokainen tapahtuma ottaa <\/em>oman aikansa, irrottaa ilmi\u00f6n ajan lineaarisesta vy\u00f6st\u00e4.\u00a0 Kun tapahtuma irtoaa ajan kulusta ja syklisoituu, se samalla k\u00e4\u00e4ntyy subjektin aikareflektioksi. Tapahtuma on aina enemm\u00e4n kuin siihen kuuluva lineaariseksi laskettu aika. Suden maalaaminen on tapahtumaa kankaalla ja kankaalle. Silloin kun tapahtuma pys\u00e4htyy, se muuntuu ajattomaksi. Sudelle maalaus tapahtumana on heterogeeninen, sek\u00e4 tunnevaikutukseltaan ett\u00e4 elementeilt\u00e4\u00e4n, joihin kuuluvat my\u00f6s joukko vastakkaisia tunnetiloja murretusta ekspressiivisyydest\u00e4 muuntuneisiin kitsch-elementteihin ja jaettuihin tunnetiloihin. Maalaukset \u201dt\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaihtelevat\u201d, tunnepohja saattaa kuitenkin olla yht\u00e4 voimakas, mutta aina uudelle tavalla kuvan eleiksi muutettu. Nanna Susi:<\/p>\n Katson lattialla makaavia maalauksia. Ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t aikaa. Sen enemp\u00e4\u00e4 ei ole. Nyt tied\u00e4n. Maalaaminen ei ole kunnianhimoa. Ty\u00f6 on itsekunnioitusta, itsekunnioitusta ajassa. Ja aika on ihmisen matka valitsemassaan totuudessa. Aika on perusrauha. Avain on rohkeus.[–] Aika on tasa-arvoista. Ajan kerrostuneisuus on l\u00e4heisyytt\u00e4.<\/p>\n Suden maalaus Haarautuvien polkujen puutarha <\/em>(2017) on v\u00e4rin ry\u00f6ps\u00e4ht\u00e4vien poimujen noitaympyr\u00e4. Teosnimi palautuu Borgesin tunnetun novellin nimeen. Moniulotteisen tarinan er\u00e4s keskeinen ajatus on: \u201dToistukoon haarautuvien polkujen puutarhani monessa tulevaisuudessa mutta ei kaikissa<\/em>.\u201d Lauseen loppu tuo kertovan subjektin mieleen \u201dkuvan haarautumisesta ajassa, ei avaruudessa.\u201d V\u00e4hitellen tarinan kertoja oivaltaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 onkin kaoottinen romaani, ei puutarha, ja siin\u00e4 haarautumiset tapahtuvat vain ajassa: p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 valitsee kaikki mahdollisuudet yht\u00e4 aikaa, ja \u201djokainen mahdollisuuden toteutuma on l\u00e4ht\u00f6kohtana uusille haarautumille\u201d ja uusille tulevaisuuksille.<\/p>\n Samalla tavalla Susi maalaa yht\u00e4aikaisen haarautumisen mielteit\u00e4, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuitenkin mahdollisuudet eri tulkinnoille avoimiksi. Monet tulkintareitit tuntuvat olevan yht\u00e4 aikaa voimassa. My\u00f6s maalaus Luulen, ett\u00e4 olemme eksyneet<\/em> (2015) viittaa harhailuun ja haarautuvuuteen juuri haarautuvien ja harhailevien siveltimenvetojen kautta \u2013 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 horisontissa siint\u00e4\u00e4kin valon vaakalinja. Eik\u00e4 huomiotta voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 suurta maalausta Kuiskivien toiveiden puutarha<\/em> (2016\u20132017), sen v\u00e4rikerroksia ja notkuvien kukkak\u00f6ynn\u00f6sten viekoituksia \u2013 tai Kaikki kuut<\/em> -maalauksen (2016) purjehtivaa asetelmaa ja sen yht\u00e4aikaista t\u00e4yteytt\u00e4. Suden t\u00e4m\u00e4n vuoden (2018) maalauksissa vaivoin erottuva pieni vene seikkailee haarautuvien v\u00e4rien tiheik\u00f6ss\u00e4, eri syvyyksill\u00e4. Pieni vene on karannut Suden aiemmista maalauksista. Susi luo v\u00e4rikerrosten ja viivojen kautta samanaikaisuuden tunteen: monet ratkaisut ovat yht\u00e4 aikaa voimassa.<\/p>\n Hallin mukaan ihmiset voidaan jakaa monokronisiin ja polykronisiin tapauksiin. Monokroninen ihminen tekee yhden asian kerrallaan, polykronisella tyypill\u00e4 on yht\u00e4aikaisesti vireill\u00e4 useiden eri asioiden lankavyyhti. Polykroniset ihmiset k\u00e4yv\u00e4t hidasta sotaa kalenteriaikaa vastaan. Hallin mukaan t\u00e4llaisia ihmisi\u00e4 ovat intiaanit, arabit ja turkkilaiset, my\u00f6s siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t koskaan ole yksin. Monokrononen aikak\u00e4sitys vallitsee parhaimmillaan toimintaelokuvissa: katsoja j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 suolet mutkalla sankarin selviytymist\u00e4 viime minuutilla. Monokromaattinen aika tuottaa my\u00f6s portfolio-ihmisi\u00e4. Eva Hoffman toteaa: \u201dMe edelleen nojaudumme instrumentaalisen my\u00f6h\u00e4is-kapitalismin versioon Kronoksesta [ajan jumalasta]: yrit\u00e4mme hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kaikkinaisesti jokaisen hetken ja puristaa siit\u00e4 ulos maksimaalisen arvon.\u201d<\/p>\n Kuvantekij\u00e4 on kuitenkin yksin oman polykronisuutensa \u00e4\u00e4rell\u00e4. Sen luoma haaste on kuvan kaksidimensionaalinen pinta. Siihen on saatava yht\u00e4aikaisuuden kudos. Suden semiabstrakteissa maalauksissa kuva-aiheen yksityiskohdat kietoutuvat maalaamisj\u00e4ljen yksityiskohtiin; v\u00e4rien pastoosi levitys k\u00e4\u00e4rii aiheen ja syntyy polykronista polykromaattisuutta. \u201dI am Thousands Years Old\u201d ja \u201dBetween Dark and Rise\u201d -sarjojen maalauksissa vuodelta 2017 polykronisuus korostuu my\u00f6s sen takia, ett\u00e4 Suden tekniikkaan tulee uusia materiaalisia kerrostumia kankaan p\u00e4\u00e4lle levitetyn silkin ja akryyliv\u00e4rien kautta.<\/p>\n Susi kirjoittaa \u201dOlen matkalla pieneen pisteeseen sis\u00e4\u00e4ni. Aukeaako sielt\u00e4 tie? Tulenko itse\u00e4ni vastaan? Olenko alitajuisesti kuin edelt\u00e4 k\u00e4sin rakentanut ajan, ajansillan, ajanhuoneen, ajantalon?\u201d Ajatuskulku tuo mieleen Mircea Eliaden toteamuksen: \u201dKaikki alkaa joka hetki alusta.\u201d Jos Eliaden mietteit\u00e4 seuraa subjektin mahdollisuuksien tasolle, voi sanoa, ett\u00e4 taiteilija on parhaimmillaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 primitiivi, h\u00e4net haastaa syklinen ideoiden paluu ja uusi irtioton mahdollisuus, uusi initiaatio, siirtyminen uuteen aikaan. Jokainen tyhj\u00e4 kangas on paluu alkutilanteeseen.<\/p>\n Aika on \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4, loppumatonta (jatkuvaa), aine taas \u00e4\u00e4rellist\u00e4. N\u00e4iden kahden entiteetin v\u00e4limaastossa kuvataide operoi. Aikaa t\u00e4ytyy olla, ett\u00e4 aine saa toteuttaa mahdollisimman monta olomuotoaan. Kuvataide my\u00f6s varastoi erilaisia ajan otaksumia.<\/p>\n Usein sotketaan oleminen ja t\u00e4m\u00e4nhetkisyys. Oleminen on aina ajassa, joka ty\u00f6ntyy pois l\u00e4sn\u00e4olosta. T\u00e4ss\u00e4h\u00e4n filosofi Jacques Derrida on oikeassa: mit\u00e4 enemm\u00e4n juhlimme l\u00e4sn\u00e4oloa, sit\u00e4 nopeammin se on juhlittua poissaoloa. L\u00e4sn\u00e4olo ei ole harhaa, mutta sill\u00e4 selitt\u00e4minen on. Miten selit\u00e4t l\u00e4sn\u00e4olon? Ei ole muuta tapaa kuin viitata l\u00e4sn\u00e4olon muistikuviin. Puhtaaseen l\u00e4sn\u00e4oloon ei voi astua kuin kerran, ja kun sit\u00e4 muistelee, se nostalgisoituu.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 voi melkeinp\u00e4 saumattomasti soveltaa maisematunnelmakuviin. Atmosf\u00e4\u00e4ri, joka on koettu, vie meid\u00e4t menneisyyden temporalisointiin, jossa stimuluksena on maiseman tunneilmasto. Kun Gaston Bachelard esitt\u00e4\u00e4 ajatuksen ilmi\u00f6iden \u201cintiimist\u00e4 valtavuudesta\u201d, h\u00e4n tuo esille seikan, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Heideggerin ajatusten laajentumalta: \u201dMeit\u00e4 ei ole \u2019heitetty maailmaan\u2019 (kuten Heidegger toteaa, AK), koska avaamme maailman ylitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n maailman sellaisena kuin se on, ennen kuin alamme uneksia.\u201d Nanna Suden asenne maailmaa kohtaan on juuri Bachelardin mainitsemaan avaamiseen liittyv\u00e4\u00e4: se n\u00e4kyy ensin sarjojen otsikoissa, sitten maalausten otsikossa ja lopuksi sarjojen visuaalisissa hahmoissa. T\u00e4m\u00e4 avoimuus on osa Suden vapaata ja virtaavaa visuaalista katsomusta ja n\u00e4kyy jopa \u201dJ\u00e4lki\u00e4\u201d-sarjan maalauksen otsikossa Avoin maailma<\/em> (2017).<\/p>\n <\/p>\n Fortuna ja ikuinen paluu <\/strong><\/p>\n Suuri onni.<\/strong> Fortuna<\/em>-maalauksessa (2013, \u00f6ljy kankaalle) on tumma iltapukuhahmo, jolla on lahja k\u00e4sien v\u00e4liss\u00e4. Maassa luikertelee vihreit\u00e4 siveltimenvetoja. Klassisella Fortunalla (Onnettarella) on silm\u00e4t sidottu, koska h\u00e4n ei v\u00e4lit\u00e4 katsoa, kuka lahjan saa. Klassikkoteoksessaan Kultainen aasi<\/em> Apuleius puhuu jopa \u201djulmasta Fortunasta\u201d, joka \u201dpalkitsee kunnottomat\u201d eik\u00e4 \u201dosoita suosikkejaan valitessaan mink\u00e4\u00e4nlaista arvostelukyky\u00e4\u201d. Suden Fortuna on kasvoton \u2013 tosin samalla tavalla kuin monet h\u00e4nen iltapukufiguurinsa \u2013 ja lahja on paketoitu. Tausta on samean vaalean violetti, josta kuultaa my\u00f6s punertavia s\u00e4vyj\u00e4 l\u00e4pi. Fortuna el\u00e4\u00e4 tulevaisuudelle, Suuri Onni pingottuu yli hetkien, mutta ei silti kerro oikukkaasta lopputuloksesta. Stabiilikin Fortuna saattaa horjuttaa onnea.<\/p>\n Fortuna-myyttiin liittyy tiiviisti onnen, onnistumisen, saavutusten ja vastaavasti suurten menetysten jatkuva kiertokulku. Keskiaikaisissa kuvissa kuningas menett\u00e4\u00e4 ajan-onnenpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4 valtansa ja uusi, nuorempi valtias nousee tilalle \u2013 eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 onnenpy\u00f6r\u00e4 pys\u00e4hdy. Onnetar on eurooppalaisen kulttuurin valtias \u2013 vain attribuutit vaihtuvat aina flipperi- ja tietokonepeleihin saakka. Onkin virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 Suden Onnetar seisoo niin vakaasti juhlapukunsa kannattelemana \u2013 eik\u00e4 pallon p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n \u201dUnderneath the Nordic Sky\u201d -sarjan maalauksen Coming-Going Thief<\/em> (2014) figuuri n\u00e4ytt\u00e4isi olevan Fortunan liittolainen: avoimesti ilke\u00e4 hahmo, jolla on vihamieliset kasvot ja jonka punainen tukka valuu verenpunaiseksi v\u00e4riksi muuttuen olkap\u00e4ille. Tuhovaikutelmaa vahvistaa taustan punahehku. My\u00f6s iltapuku yhdist\u00e4\u00e4 hahmot. Hyv\u00e4n ihmisen<\/em> (2012\u20132013) katse ei kaiketi aina lupaa hyv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n maalauksen selv\u00e4 vastakohta puolestaan on \u201dIlmi\u00f6it\u00e4-sarjan\u201d maalaus Onnekas mies <\/em>(2013), jossa Fortunan symbolista attribuuttia esitt\u00e4\u00e4 yl\u00e4ilmoissa leijaileva pallo, jossa on samoja v\u00e4rivetoja kuin miehen ymp\u00e4rill\u00e4 \u2013 vaikka mies onkin hieman varjoisilla viivoilla vahvistettu. Fortuna-tematiikkaan liittyy my\u00f6s vuonna 2016 valmistunut violettipitoinen El\u00e4m\u00e4npy\u00f6r\u00e4<\/em>. Siin\u00e4 puu on saanut kantaakseen hieman tuulista el\u00e4m\u00e4npy\u00f6r\u00e4-aihetta. Puu humisee violettia euforiaa turkoosin sijasta. Kun Nietzsche toteaa Zarathustrassaan<\/em>: \u201d\u2026i\u00e4ti vierii olemisen py\u00f6r\u00e4\u201d, h\u00e4n sinkauttaa ikuisen paluun teemansa rouva Fortunan armoille. Maalaus Onnellisten auringonlasku<\/em> vuodelta 2016 antaa pehme\u00e4n avaimen Nanna Suden maalaamisen perusasenteeseen.<\/p>\n Suden maalaukset eiv\u00e4t tunne kaunaa, ressenttimentti\u00e4, joka oli nietzschem\u00e4isen \u201dorjamoraalin\u201d tunnusomaisin piirre. Pikemminkin kysymyksess\u00e4 on \u201ds\u00e4\u00e4televien tiedottomien vaistojen t\u00e4ysi toimintavarmuus\u201d (Nietzsche). Nietzsche toteaakin teoksessaan Moraalin alkuper\u00e4st\u00e4<\/em>: \u201dToimeliaisuus kuuluu ehdottomasti onneen\u201d \u2013 ja jatkaa: \u201dOnni on ennen muuta narkoosia, huumausta, lepoa, rauhaa, sapattia, mielen rentoutumista ja j\u00e4senten oikomista.\u201d Onneen viittaa \u2013 suhteellisen moniselitteisesti \u2013 maalaus Happiness is Now All<\/em> (2017), jossa Susi on k\u00e4ytt\u00e4nyt sekatekniikkaa pohjanaan silkki ja kangas. Ripaus onnea \u201d<\/em>Perjantaikukkia\u201d-sarjasta vuodelta 2014 on aidosti euforinen: vaalean punahehkuisella rusetilla sidottu kukkakimppu nousee kohti korkeuksia kuin ilmapallo. Euforiaa! Huomio kohdistuu my\u00f6s moniselitteiseen v\u00e4ripisaraan, joka tuntuu putoavan alas. Huomatkaa: t\u00e4ss\u00e4kin kuvailussa oletamme tapahtuman, joka on sidottu aikaan.<\/p>\n Poikkeuksen n\u00e4ytt\u00e4isi tekev\u00e4n Huomenna lenn\u00e4n<\/em> -maalauksen (2015) raivokas melankolia: kuuseen ei voi kurkottaa, kun sen tummat oksat peitt\u00e4v\u00e4t mahdollisuuden edet\u00e4 ilman naarmuja. P\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4 oksien huiske tukkii nimest\u00e4 ilmik\u00e4yv\u00e4\u00e4 euforiaa. T\u00e4ss\u00e4kin etualan siniturkoosi tulee avuksi. Maalaus on puhuva esimerkki Suden vastakohtia asettavasta tekotavasta.<\/p>\n Melankolia, jos sit\u00e4 esiintyy Sudella, on useimmiten valjastettu kitschin taltuttamiseen, etenkin kissa-tematiikan ja suurten suru- ja juhlapukujen kautta. Samalla kummatkin teemat viittaavat glamouriin, ja siten glorian vanavedess\u00e4 kulkevaan vanagloriaan <\/em>(turhuuteen). Kuuset ovat Sudella maskuliinisia \u2013 kuten suomalaisissa kansanlauluissa. Yksitt\u00e4iset kuuset, joiden oksat sojottavat yht\u00e4 alaviistoon kuin iltapuvun linja, esiintyv\u00e4t juuri niin yksin\u00e4isin\u00e4 ja tummina kuin suomalaiseen miestodellisuuteen kuuluu, kuten maalauksissa L\u00e4hell\u00e4, Kahdensuuntainen tie <\/em>ja Pieni ikuisuus<\/em>, kaikki vuodelta 2014 \u2013 loitontuakseen t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen taka-alalle maalauksissa Luulen ett\u00e4 olemme eksyneet<\/em> ja Rakastunut rakkauteen<\/em> vuodelta 2015 ja Onnellinen auringonlasku<\/em> (2016). Kun melankolian merkkej\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in esiintyy, ne my\u00f6s hipovat kaunan vastakohtaa, koska melankolia on aina lopulta kosmista ja menee poikkeuksetta henkil\u00f6kohtaisen ohi ja yli.<\/p>\n Sakraali aika.<\/strong> Profaani ja sakraali aika vuorottelevat jokaisessa kulttuurissa. Profaani aika liittyy ajan mittaukseen ja jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n rytmitt\u00e4miseen kellon ja ajanlaskun mukaan. Profaani aika mittaa itse\u00e4\u00e4n kalenterilla. Kalenterit ovat k\u00e4yneet yh\u00e4 paksummiksi. Agenda t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan. Profaani aika loi sanonnan: \u201dtime is money\u201d. Kvartaalitalouden oravanpy\u00f6r\u00e4 on profaanin ajan vastaus pyh\u00e4n ajan joutilaisuudelle. Kello ei en\u00e4\u00e4 raksuta Tapio Rautavaaran sanoin \u201dmennytt\u00e4 aikaa.\u201d<\/p>\n Pyh\u00e4 aika pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajan profaanin menon. Eliade toteaa: kun profaani tila muutetaan pyh\u00e4ksi, kulttuurin olemassaolo ja jatkuvuus taataan ja olemisen keskusta muuttuu hetkellisesti. Initiaatioriitit, jotka sijoittuvat suurten muutosten kynnykselle, k\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4t pyh\u00e4n ajan. Joulu siirt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t sakraaliin aikaan, ihmiset uppoavat \u201djoulun aikaan\u201d ja joulun kulttuuri pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jopa luonnon, hetkeksi. Usein sakraalin aikaan siirtyminen merkitsee uuden ajanlaskun alkua, kuten esimerkiksi uuden vuoden juhlissa. Profaanin ajan kumoutuminen ja myyttiseen aikaan siirtyminen tapahtuu Eliaden mukaan seremonioiden ja rituaalien merkitsemin\u00e4. Sakraalia aikaa on my\u00f6s taiteen tekeminen: se muuttaa profaanit ilmi\u00f6t pyh\u00e4n keston piiriin.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 pyrkimys pyh\u00e4n hetken tavoitteluun on olennaista my\u00f6s Nanna Suden maalausprosessille \u2013 mik\u00e4 ei kuitenkaan sulje pois profaaneja aiheita. Profaanille annetaan sakraali muoto ja se toteutuu sakraalissa mielentilassa, ajautumisessa kohti ajattomuutta. Sudelle aika onkin kaikkinainen haaste:<\/p>\n Min\u00e4 rakastan aikaa, koska se on ollut ja on. Se on l\u00e4sn\u00e4 ja l\u00e4p\u00e4isee kaiken. Aika ei ole armollinen eik\u00e4 tunteikas. Rakastan aikaa, koska se asettaa mittasuhteet el\u00e4m\u00e4lle, sanoille ja teoille. Aika saa ihmiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hellytt\u00e4vilt\u00e4. Aika ei anna anteeksi, mutta tunteet antavat periksi. Rakastan aikaa, koska olen siit\u00e4 riippuvainen ja teen sen kanssa t\u00f6it\u00e4. Aika on haastavinta, mit\u00e4 on. Se on nyt, eik\u00e4 se tule koskaan en\u00e4\u00e4. Ja mik\u00e4 parasta ja pahinta – aika pakottaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Aika on aina voittaja. Pieni Paratiisi<\/em> vuodelta 2017 r\u00e4v\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muuten niin rauhallisen siniturkoosin v\u00e4rin rauhattoman puun oksille tavalla, ett\u00e4 se tekee punahehkuvan asetelman sopivan levottomaksi. Cinema Paradise<\/em> (2012\u20132013) taas on painostava kuva Paratiisista poltettuna maana! Kaksi eri Paratiisi-k\u00e4sityst\u00e4: siveltimen k\u00e4yt\u00f6n narkoottinen paahde toisaalta ja toisaalta niiden raskas tiheys.<\/p>\n Tiedostamaton aika.<\/strong> Kirjoituksessaan \u201dMielihyv\u00e4periaatteen tuolla puolen\u201d (1920) Sigmund Freud on l\u00e4hell\u00e4 omien aikalaistensa, Bergsonin ja Einsteinin aikafanatismia: \u201dOlemme voineet todeta, ett\u00e4 tiedostamattomat sielulliset prosessit ovat sin\u00e4ns\u00e4 \u201dajattomia’. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ennen muuta sit\u00e4, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t ole ajallisesti j\u00e4rjestyneit\u00e4, ett\u00e4 aika ei mill\u00e4\u00e4n tavalla muuta niit\u00e4 ja ett\u00e4 niihin ei voi soveltaa ajan k\u00e4sitett\u00e4.\u201d Freud korosti toistuvasti tiedostamattoman (ns. alitajunnan) ajatonta luonnetta. Meh\u00e4n tied\u00e4mme, ett\u00e4 kuva-aiheet, kuten melodiatkin syntyv\u00e4t \u201dajattomasta\u201d tiedostamattomasta, niit\u00e4 ei voi pakottaa esiin. Psyykkisiin tiloihin voi palata, tosin aina uudella tavalla, mutta tiedostamattoman ajattomat rakenteet s\u00e4\u00e4telev\u00e4t t\u00e4t\u00e4 paluuta. Paul Ricoeurin mukaan tiedostamaton on ajattomuudessaan kapinallinen juuri siihen ajanhallintaan n\u00e4hden, joka on yhteydess\u00e4 tietoisuuteemme.<\/p>\n Ajan ja ajattomuuden tiedostamattomaan toimintaan liittyv\u00e4\u00e4 kysymyst\u00e4 valaisee my\u00f6s Freudin k\u00e4site Nachtr\u00e4glichkeit<\/em>. Parhaiten se k\u00e4\u00e4ntyy termiksi j\u00e4lkik\u00e4tisyys. Se tarkoittaa, ett\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4t tapahtumat muokkaavat alkuper\u00e4ist\u00e4 muistumaa jostakin lapsuudessa koetusta keskeisest\u00e4 kokemuksesta. Kysymys on siis \u201dlykk\u00e4\u00e4ntyneest\u00e4 reaktiosta\u201d, joka n\u00e4yttelee luomistapahtumassa keskeist\u00e4 roolia. J\u00e4lkik\u00e4teisyys siis tarkoittaa, ett\u00e4 vain nykyisyyden kautta menneisyys saa uuden selityksen. Emme tavoita menneisyytt\u00e4 puhtaina muistikuvina ilman nykyisyyden luomia s\u00e4vytyksi\u00e4. Nykyisyys ja menneisyys yhdistyv\u00e4t joko tiedostamattomalla tasolla tai mielikuvien esitietoisella vy\u00f6hykkeell\u00e4, ja kuva-aihe, joka on tekeill\u00e4, saattaa saada uutta pontta ja stimulanssia miellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 aikaj\u00e4nnitteest\u00e4. Susi puhuu usein \u00e4itisuhteestaan ja siihen kuuluvista muistumista ja luo aiheita muistikuvien tuottaman tunnesillan kautta. Juuri piilotajuisella tasolla t\u00e4m\u00e4nhetkisyys el\u00e4\u00e4 menneisyyden takaamana. Kysymyksess\u00e4 on erikoinen vastavuoroinen suhde. Suhde \u00e4itiin on Sudella peittelem\u00e4t\u00f6n suora, repressiovapaa. Silloin nykyisyys kiilaa my\u00f6s menneiden mielikuvien eteen. J\u00e4lkik\u00e4teisyyden dynamiikka koskee kaikkia keskeisi\u00e4 maalauksia. Kysymys on ennen kaikkea t\u00e4rkeiden, \u201dsielua punovien\u201d aiheiden jatkuvasta paluusta. Eliade menee jopa niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 toteaa muistamisen olevan \u201d\u2019alun ajan\u2019 muuttamista ajankohtaiseksi t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4\u201d.<\/p>\n Ikuinen paluu<\/strong>, tuo Nietzschen tunnetuin k\u00e4site, on usein j\u00e4\u00e4nyt arvoitukseksi. Sen merkityksest\u00e4 ei j\u00e4lkimaailma oikein ole p\u00e4\u00e4ssyt yksimielisyyteen, ja sen takia siihen \u201dikuisesti\u201d palataan. Asiaa ei paranna se, ett\u00e4 Nietzsche korosti, kuinka se oli h\u00e4nen suurin keksint\u00f6ns\u00e4. Ikuinen paluu kuulostaa sykliselt\u00e4 prosessilta ja tuntuu deterministiselt\u00e4. Onko se kohtalomme?<\/p>\n Ikuinen paluu Nietzschell\u00e4 ei kuitenkaan ole mekaanista vaan selektiivist\u00e4, valinnaista, v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen asti. Kun filosofi toteaa j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4neiss\u00e4 papereissaan, ett\u00e4 ikuinen paluu on \u201dprofetia\u201d, h\u00e4n samalla tulee v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4neeksi determinismin mahdollisuutta. Ennen kaikkea kysymys on \u201dkaikkien arvojen uudelleenarvioimista\u201d \u2013 aina uudelleen. \u201dEi en\u00e4\u00e4 varmuus vaan ep\u00e4varmuus, ei en\u00e4\u00e4 tahto s\u00e4ilytt\u00e4miseen vaan tahto valtaan.\u201d Nietzschen mukaan ikuinen paluu vapauttaa meid\u00e4t moraalista ja siit\u00e4, ett\u00e4 historialla olisi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Mutta h\u00e4n ei kuitenkaan kehityksen vastustajana mainitse, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin on \u201dkehityksen\u201d horisontti. Ennen kaikkea \u201dajattomuus\u201d on kiellett\u00e4v\u00e4. Ikuinen paluu ei siksi ole i\u00e4nikuista vaan se tarkoittaa lopulta loppumatonta transformointia, muunnoksia, jotka p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t energian irralleen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja tuolla yhtyv\u00e4t. Nietzsche korostaa: \u201d[j]okaisen \u2019t\u00e4ss\u00e4\u2019-kohdan ymp\u00e4rill\u00e4 vierii pallo \u2019tuolla\u2019\u201d. Maalaus El\u00e4m\u00e4npy\u00f6r\u00e4<\/em> (2016) on t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 uudella tavalla kiehtova. Maalauksessa Hehku <\/em>(2018) katse siirtyy kahden elementin, pienen ja suuren, v\u00e4lill\u00e4, mukaan p\u00e4\u00e4sseen ja pudonneen v\u00e4lill\u00e4. Komposition punainen hehku pysyy tahallisesti kiinte\u00e4n\u00e4, k\u00e4\u00e4ntyy itseens\u00e4 ja turpoaa hele\u00e4sti ja mehev\u00e4sti.<\/p>\n Gilles Deleuzen formuloi uudelleen Immanuel Kantin kategorista imperatiivia Nietzschen ajatusten muotoon: \u201dMit\u00e4 ikin\u00e4 tahdot, tahdo se sill\u00e4 tavoin, ett\u00e4 tahdot my\u00f6s ikuista paluuta\u201d. K\u00e4site tarkoittaa kombinaatioiden uusiutuvaa paluuta, aina uusia ratkaisuja uusiutumista vaativista l\u00e4ht\u00f6kohdista. Kun kriitikko kirjoittaa sanan \u201daina\u201d, h\u00e4n jo palaa ikuisen paluun rikospaikalle. Eliaden mukaan ikuinen paluu on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 periodien kiertokulkuna \u2013 ja n\u00e4kee ikuisen paluun kulttuurimme myyttiseksi rakenteeksi.<\/p>\n Nietzsche ei ollut selkeimpi\u00e4 ajattelijoita, mutta juuri h\u00e4nen ajatuksensa monitulkintaisuuden takia ne ovat s\u00e4ilyneet. H\u00e4n antaa vihjeit\u00e4 kuin kaaoksesta irti kamppaileva maalari, joka palaa aina uudelleen eri suunnalta samaan aiheeseen. Kun tietoisuudessa on kaaos, tiedostamaton toimii sit\u00e4kin johdonmukaisemmin. Luulen, ett\u00e4 Nanna Susi voisi allekirjoittaa seuraavan ajatuksen: kaaos luo toimintavarmuutta. Rouva \u201dIkuinen\u201d ilmaantuu uudelleen aina uudessa valepuvussa.<\/p>\n <\/p>\n Aihe, v\u00e4ri ja v\u00e4rin\u00e4<\/strong><\/p>\n Vaikka Suden tuotannossa on havaittavissa erilaisia kausia, h\u00e4n kuitenkin palaa jatkuvasti tiettyihin elementteihin, tiettyihin perusilmi\u00f6ihin, perusvoimiin. My\u00f6s kaudet palaavat: \u201dJ\u00e4lki\u00e4\u201d-sarjassa on havaittavissa elementtej\u00e4 ja v\u00e4ritunnelmia, joita esiintyi aiemmin 2000-luvun alkuvuosina.<\/p>\n Ensi katsomalta kuva-aiheita ei ole kovin monta, vaikka ne toistuessaan muuntuvat: maisemat, kukat \u2013 maljakoineen tai ilman \u2013 asetelmat, naiset iltapuvuissa, kukkamaisemat, synk\u00e4t maisemat ja niiden iloiset alaviitteet \u00e0 la turkoosi, erikoisl\u00e4hikuvat femme fataleista<\/em> ja kissa-ihmiset, muutama maskuliini \u2013 ja puu. Kuitenkin n\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4aiheet jakautuvat kombinoituessaan alaryhmiin. Aiheet ovat tunnelmatekij\u00f6iden projektiokentt\u00e4 ja hajoavat siten tyylitekij\u00f6iksi ja modaalisiksi seismografeiksi, jolloin kysyt\u00e4\u00e4n: miten aiheissa, miten ajassa, miten tilassa, miten v\u00e4reiss\u00e4? Kun aiheet palaavat, ne eiv\u00e4t koskaan palaa samalla tavalla. Susi toteaa: \u201dSaatan tehd\u00e4 fanaattisesti yht\u00e4 aihetta, vain ker\u00e4t\u00e4kseni rohkeutta siirty\u00e4 johonkin toiseen.\u201d T\u00e4m\u00e4 lausunto pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisen diabolisen ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 aiempien j\u00e4nnitteiden sis\u00e4ll\u00e4 syntyy uudet j\u00e4nnitteet \u2013 kuin my\u00f6s ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 aiheenvaihto sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ei aina tuo tullessaan muotojen vaihtumista. Muisti Suden maalauksissa vuodattuu yh\u00e4 uudelleen tiettyjen perushahmojen muunnelmiksi, ja luo tunnelman, jossa t\u00e4m\u00e4nhetkisyyden teemat jatkavat itse\u00e4\u00e4n jokaisessa maalauksessa.<\/p>\n Kukat ovat olleet jo kauan vaikea aihe modernismin kuvastossa: miten v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sovinnaisuudet? Kukka olivat keskeinen aihe suomalaisen avantgarden porvarillistuneessa versiossa, jota edusti muun muassa Ester Helenius. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Susi ottaa voimaper\u00e4ist\u00e4 et\u00e4isyytt\u00e4 t\u00e4h\u00e4n perinteeseen. Joissakin tapauksissa maalaukset l\u00e4hestyv\u00e4t kukkakuvien raja-arvoa. Suden kukkamaalaukset ja -asetelmat ovat vain entisiin n\u00e4hden valtavia. Hetki <\/em>(2016) sek\u00e4 korkea ett\u00e4 leve\u00e4 teos (190 x 210). Sit\u00e4 hallitsevat kirkkaan punavioletit s\u00e4vyt: tiivis ja sidottu kukkakimppu tummanvihre\u00e4ll\u00e4 pohjalla. Haaste on kukkien lyhytik\u00e4isyys, hetkellisyys Maalauksessa Taivaan tuuliin<\/em> (2015) abstrakti interventio tekee tuulen hajottamasta kimpusta l\u00e4pikuultavan. Teoksessa Rakkautta maalataan punaisella <\/em>(2017) kukkakimpun eri punaiset s\u00e4vyt asettuvat helakkaa punaista taustaa vasten ja korostavat syvyysvaikutelmaa, punaista punaiselle. Osa Suden kukkakimpuista r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 raikkaasti t\u00e4ytt\u00e4en kuvatilaan ja hajottaen hetken, osa luo kompaktin sommitelman, muodon, pys\u00e4ytetyn hetken. Romantikon p\u00e4iv\u00e4kirjasta <\/em>(2017) on vaalea, ilmava kukkakoostuma, se nuokkuu siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hele\u00e4sti ja samalla mehev\u00e4sti. Maalauksessa Pyh\u00e4 hetki<\/em> (2016) maljakko on muuttunut l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi venemaljakoksi (Juopunut pursi?<\/em>), joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 transparenttia toimintaa. Hetki venyy niin, ett\u00e4 liikkeen kuvajaiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t mukaan.<\/p>\n Julian Bellin mukaan kuvataiteessa aika ja muoto syntyv\u00e4t yht\u00e4aikaisesti ja sulautuvat toisiinsa. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n \u201dne kummatkin ilmestyv\u00e4t meille jostakin, jonka voisi nimet\u00e4 kaaokseksi\u201d. Ne eiv\u00e4t eriydy. \u201dEtsimme johtolankoja, jotka suhteutuisivat siihen, miten koemme muodon ja ajan,\u201d totea Bell. Kun etsimme n\u00e4it\u00e4 johtolankoja, aika vie meit\u00e4. Hahmoilla ja sommitelmalla on muotonsa ja siihen projisoimme huomaamatta aikatapahtuman. Suden maalausten muodot ovat v\u00e4rin liikkeess\u00e4. On helppo n\u00e4hd\u00e4 siveltimenj\u00e4ljen pieniss\u00e4 ja suurissa aaltoliikkeiss\u00e4 vauhtia, joka tekee kokonaisuudesta amorfisen. Valon huuhtomaa<\/em> (2017) on my\u00f6s eri keltaisten v\u00e4rien pehme\u00e4, itseens\u00e4 kiertyv\u00e4 sokkelo.<\/p>\n Suden er\u00e4s kuvausstrategia oli aiemmin, 2000-luvun alussa, kuvapinnan jako \u201dtuolla \u2013 t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d aiheiksi. Rajan takana oli jotakin pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4, er\u00e4\u00e4nlainen ainainen, mutta liikkeess\u00e4 oleva hehku. Kirjoitin vuonna 2003: \u201dSuden kaikkeus on halun valitsema laaja paikka \u2019tuolla\u2019; sen ehtoihin psyyken maisema sovittautuu \u2019t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u2019\u201d. Suden maalausten \u2019tuolla\u2013t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u2019 -sommitelma tai aaltokuviointi, joka oli h\u00e4nen tuotannolleen tyypillist\u00e4 2000-luvun alkuvuosina, on muuttunut 2010-luvulla pelkist\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi \u201dt\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d-suhteeksi, jossa figuuri on joko asettunut keskelle tilaa tai on muuten vain harvakseltaan olemassa. Samalla taustan substanssiluonne v\u00e4rien intensiivisten yksik\u00f6iden kautta kasvoi. Kuitenkin vuoden 2017 teemat tuovat tilallisen \u2013 ja samalla ajallisen \u2013 kahtiajaon takaisin, samoin muutamat viimeaikaiset maalaukset. Uusissa maalauksissa kuluvalta vuodelta (2018) puuaihe on my\u00f6s palannut ja tummat v\u00e4rit on istutettu v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti l\u00e4ikehtiv\u00e4\u00e4n maastoon, kuitenkin niin, ett\u00e4 puun siimes ei olekaan tumma vaan t\u00e4ynn\u00e4 kilpaa juoksevia vaaleita v\u00e4rej\u00e4. My\u00f6s sitruunan keltainen n\u00e4ytt\u00e4ytyy \u2013 maassa. Nyt kun Susi maalaa l\u00e4himaisemia, niiden tarkoitus on l\u00e4hesty\u00e4 katsojaa samalla voimalla kuin tekiv\u00e4t muutama vuosi sitten kasvojen l\u00e4hikuvat.<\/p>\n Raskas ja kevyt ote vaihtelee Suden tuotannossa tavalla, jossa kaudet eiv\u00e4t ole ennakoitavissa.\u00a0 Monissa maalauksissa vuodelta 2016 on tumman raskas poljento: kukkakimput muodostavat tiiviin ja painavan rypp\u00e4\u00e4n, kun taas vuonna 2017 hele\u00e4mm\u00e4t v\u00e4rit ja pienemm\u00e4t yksik\u00f6t saavat vallan \u2013 ja kuvatila alkaa jakautua, 2000-luvun alun malliin.<\/p>\n Susi tosiaankin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 palaavan t\u00e4h\u00e4n kahtiajakoon muutamissa my\u00f6h\u00e4isiss\u00e4 maalauksissaan. Etenkin vuoden 2017 teoksissa illusorisen tilan kahtiajako n\u00e4kyy selv\u00e4sti: on illusorista etualaa halkova elementti, kuin verho, jota vasten p\u00e4\u00e4aihe tai tausta-aihe, n\u00e4ytt\u00e4ytyy. Maalauksissa Garden All Over<\/em> (2017) ja Between Dark and Blue <\/em>Susi viritt\u00e4\u00e4 tilallisen kahtiajaon kuin vuoden 2002 ja 2003 maalauksissa, mutta tyystin toisella tavalla. Samoin maalaus Corner Table<\/em> (2017) n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevan asetelman kuin tummaa verhoa olisi raotettu aiheen n\u00e4ky\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on vanha vermeeril\u00e4inen tapa kuvata tilaa l\u00e4hell\u00e4 olevan repoussoir<\/em>-funktion eli v\u00e4litilan kautta. Siten \u201dl\u00e4hell\u00e4\u201d ja \u201dkaukaa\u201d ovat yht\u00e4 aikaa voimassa. Please Romanticism!<\/em> maalauksen vertikaalinen laitaelementti on hele\u00e4 \u2013 lis\u00e4ksi maisemapinta jakautuu eri v\u00e4rikerroksiin, jotka vahvistavat syvyyden tuntua. Voikin ajatella, ett\u00e4 romanttinen asenne ei tule toimeen ilman tuolla\u2013t\u00e4\u00e4ll\u00e4 -virityst\u00e4!<\/p>\n N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s silt\u00e4, ett\u00e4 vuoden 2017 maalauksissa uusien materiaalien, silkin ja akryylin k\u00e4ytt\u00f6 suosii tilallista kahtiajakoa. Maalauksessa Happiness is Now All<\/em> etualan peite tai verho muuttuu horisontaaliksi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla: marginaali ulkoistetaan kuva-alan reunan yli rimpsurivist\u00f6ksi. My\u00f6s nimen \u201dNow\u201d<\/em> korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 maalaus ylitt\u00e4\u00e4 kehyksen ja tunkeutuu katsojan tilaan mustana kampamaisena nauhana, jonka yl\u00e4puolella tulppaani suipossa maljakossa viritt\u00e4\u00e4 v\u00e4rin ilmatilan.<\/p>\n Suden maalaukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyvin, miten syvyysvihjeit\u00e4 ei niin vain lakaista maalauksesta. Kun ne poistetaan abstraktismin nimiss\u00e4, ne ry\u00f6miv\u00e4t \u201dmaata my\u00f6ten\u201d takaisin. Sit\u00e4 paitsi v\u00e4rit ovat aina konkreettisia, l\u00e4hell\u00e4 sit\u00e4 mit\u00e4 Jacques Lacan kutsuu Reaaliksi: vaikuttaessaan viilt\u00e4v\u00e4sti, v\u00e4rien luomien tunnetilojen karvas asteikko siirtyy suoraan iholle ja saattaa jopa satuttaa. Viimein From Eternity to Here <\/em>tuo syvyyssuuntaisen liikkeen kohti katsojaa. Alareunan aavistuksenomaiset vaalean siniturkoosiset rimpsut ty\u00f6ntyv\u00e4t katsojan tilaan: Here!<\/p>\n Er\u00e4s vaikuttavimmista Suden maalauksista on Kuka kertoo meille, ett\u00e4 on tullut aika k\u00e4\u00e4nty\u00e4<\/em> (2013). Teoksen v\u00e4reill\u00e4 ruoskittujen t\u00e4ytel\u00e4isten massojen, hameen ja puun konveksipeilisymmetria antaa vaikutelman kuin hame ja puu olisivat v\u00e4reill\u00e4 veistettyj\u00e4 ja lastut olisivat sinkoutuneet maahan. T\u00e4ss\u00e4 maalauksessa Susi pyrkii tahalliseen kompaktiuteen ja aivan kuin ilmoittaa: \u201dhei, osaan kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tarvittaessa.\u201d Hame k\u00e4\u00e4ntyy yl\u00f6salaisin puuksi. Maalauksessa n\u00e4kyy siten motiivien eli visuaalisen aihemassan tasolla Suden pyrkimys keh\u00e4sommitelmaan. Usein keh\u00e4sommitelmahan ei n\u00e4y, se t\u00e4ytyy vain p\u00e4\u00e4tell\u00e4 \u201dikuisen\u201d aihepaluun n\u00e4k\u00f6kulmasta. Aihe toistuu eri puoliltaan niin kauan, ett\u00e4 sen voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 rauhan, joksikin aikaa. Nanna Susi on kokoavasti todennut: \u201dOlen kiintynyt ajatukseen, ett\u00e4 maalaukset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t aikaa ja hetket sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ikuisuuksia\u201d.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Kirjallisuutta aikakysymyksest\u00e4<\/strong><\/p>\n Bergson, Henri <\/strong>2004 [1896] Matter and Memory<\/em>. K\u00e4\u00e4nt. N.M. Paul &W.S Palmer. New York: Dover. <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Altti Kuusamo\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 Ilmestynyt<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/138"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=138"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/138\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":142,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/138\/revisions\/142"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=138"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=138"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=138"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nNanna Suden maalauksissa<\/strong><\/p>\n
\nRolling Stones<\/p>\n
\n\u201dIlmi\u00f6it\u00e4\u201d-sarja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 joukon ikuisuutta rikkovia visuaalisia elementtej\u00e4. Vuodelta 2014 oleva Paratiisi<\/em> ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 rentoutumaan. Sen ilmapiiriin t\u00f6kk\u00e4isee arvoituksellinen, laiturimainen ja profaani diagonaali. Se sy\u00f6ksyy my\u00f6hemmin samasta paikasta tummana kahden puun v\u00e4liin maalauksessa Owned by Sun<\/em> (2017). Nanna Susi kommentoi Paratiisin <\/em>puuaihetta: \u201dKuusi on miniturpeisella saarella ja siten riuhtaistu irti maasta saarekkeeksi ikuisuuden keskelle.\u201d Tekij\u00e4 my\u00f6s viittaa maalauksen oikean yl\u00e4laidan kultaiseen syd\u00e4meen \u2013 ja katolisen kirkon ihmeiden rihkamaan. On muistettava, ett\u00e4 Susi on viett\u00e4nyt pitki\u00e4 aikoja Roomassa ja muualla Italiassa ja n\u00e4kee siten katolisen kirkon kuvaloiston eri tavalla kuin keskim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen luterilaiseen minimalismiin totutetut suomalaiset. Vaikka viittauksia katolisuuteen Suden maalauksissa esiintyy, niidenkin sanoma usein viist\u00e4\u00e4 profaania, Amorin ja Fortunan johdattelemaa aikaa. \u201dHenkinen puhtaus loistaa himme\u00e4sti\u201d, toteaa Susi. Kuusi kuitenkin hehkuu Paratiisi<\/em>-maalauksessa \u2013 p\u00e4invastoin kuin Suden muissa kuusi-motiiveissa, joissa se on melankolinen, maskuliininen alimielinen ja kaveria etsiv\u00e4.<\/p>\n
\nIkuinen paluu Nietzschell\u00e4 hipoo lopulta, ik\u00e4\u00e4n kuin takakautta, amor fatia<\/em>, rakkautta kohtaloon.<\/p>\n
\n<\/strong>\u2013\u2013\u2013\u00a0 1998 [1922]. Dur\u00e9e et simultan\u00e9it\u00e9 \u00e0 propos de la th\u00e9orie d\u2019Einstein. <\/em>Paris: Quadrige\/PUF.
\nBorges, Jorge Luis<\/strong> 1969. Haarautuvien polkujen puutarha<\/em>. Suom. Matti Rossi. Helsinki: WSOY.
\nCalabrese, Omar<\/strong> 1987. \u201dImmaginare il tempo. Le figure del tempo<\/em>.\u201d Toim. Lucian Corrain. Milano: Mondadori, 19\u201342.
\nDeleuze, Gilles<\/strong> 1991. Bergsonism<\/em>. K\u00e4\u00e4nt. H. Tomlinson and B. Habberiam. London: Zone Books.
\nEliade, Mircea<\/strong> 1992. Ikuisen paluun myytti. Kosmos ja historia<\/em>. K\u00e4\u00e4nt. T. Laitila. Helsinki: Loki-kirjat.
\nHall, Edw<\/strong>ard, T.<\/strong> 1984. The Dance of Life. The Other Dimension of Time<\/em>. New York: Anchor Books.
\nHoffman, Eva<\/strong> 2009. Time<\/em>. London: Profile Books.
\nHoy, David Couzens <\/strong>2009. The Time of Our Lives. A Critical of Temporality. Cambridge, Mass.: The MIT Press.
\nKuusamo, Altti<\/strong> 2008. \u201c Kuvallisen kerronnan aikatasoista I. \u00a0Tiedostettu ja tiedostamaton aika..\u201d Synteesi <\/em>2\/2008, 13\u201329.
\n\u2013\u2013\u2013\u00a0 \u201dKuvallisen kerronnan aikatasoista II. Ajan integroiminen, simultaanisuus ja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ytyminen kuvallisessa kerronnassa.\u201d Synteesi <\/em>4\/2008, 2\u201316.
\n\u2013\u2013\u2013 \u201dKuvallisen kerronnan aikatasoista III. L\u00e4sn\u00e4olon hetkest\u00e4 ajan kerroksellisiin \u2019riveihin\u2019. Synteesi <\/em>3\/2009, 43\u201356.
\nNietzsche, Friedrich <\/strong>1968. The Will to Power [Nachlass].<\/em> Toim. Walter Kaufmann. K\u00e4\u00e4nt. Kaufmann & R.J. Hollingdale. Erit. \u00a7 1053-1067. New York: Vintage Books.
\nRicoeur, Paul<\/strong> 1984. Time and Narrative<\/em>. Volume 2. K\u00e4\u00e4nt. K. Mcaughin and D. Pellauer. Chicago: University of Chicago Press.
\nSusi, Nanna<\/strong> 2010. \u201d\u2019Luomisen aika.\u2019 Keskener\u00e4iset maalaukset saavat Nanna Suden pohtimaan ajan olemusta.\u201d Helsingin Sanomat<\/em>, verkkolehti 9.1. 2011. [https:\/\/www.hs.fi\/sunnuntai\/art-2000004780203.html<\/a>].<\/p>\n