{"id":102,"date":"2016-05-25T13:39:46","date_gmt":"2016-05-25T13:39:46","guid":{"rendered":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/?p=102"},"modified":"2016-06-20T15:39:19","modified_gmt":"2016-06-20T15:39:19","slug":"dityrambeja-aamiaispoytaarkadioita-ja-psyyken-sietamatonta-ilmastoa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/?p=102","title":{"rendered":"Dityrambeja, aamiaisp\u00f6yt\u00e4arkadioita ja psyyken \u201dsiet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ilmastoa\u201d"},"content":{"rendered":"<p><strong>\u00a0<\/strong><\/p>\n<p><strong>N\u00e4yttelykritiikkisikerm\u00e4 pitkin Keski-Eurooppaa kes\u00e4ll\u00e4 2015<\/strong><\/p>\n<p>Markus L\u00fcpertz (Mus\u00e9e d\u2019art moderne, Pariisi), Pierre Bonnard (Mus\u00e9ee d\u2019Orsay, Pariisi) Le Corbusier (Centre Pompidou, Pariisi), Marlene Dumas (Fondation Beyeler, Basel), Louise Bourgeois, (Haus der Kunst, M\u00fcnchen,) Andy Warhol (Museum Brandhorst, M\u00fcnchen).<\/p>\n<p>Viime kes\u00e4n suuressa Keski-Euroopan helteen myrskynsilm\u00e4ss\u00e4 matkustaminen oli omiaan tekem\u00e4\u00e4n taiden\u00e4yttelyist\u00e4 vilvoittavan ja velvoittavan keitaan. T\u00e4llaisissa olosuhteissa taideterroristi pehmenee taideturistiksi ja skeptikonkin tulinen kriittisyys j\u00e4\u00e4htyy aseettomaksi vastaanottavaisuudeksi. Erityisesti Markus L\u00fcpertzin (Pariisi), Marlene Dumasin (Basel) ja Louise Bourgeoisin (M\u00fcnchen) n\u00e4yttelyt tekiv\u00e4t matkustajan mieleen suurimmat visuaaliset painaumat. Kuitenkin jos osasi lukea Bonnardin kuvia oikein ohi virallisen kaanonin, ei voinut olla nauttimatta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen teostensa muotopuolisista tilav\u00e4rityksist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Markus L\u00fcpertzin taiteellinen tuotanto on aina ollut kuin \u201dHerakles am Scheideweg\u201d (Herkules tienristeyksess\u00e4). H\u00e4n on v\u00e4ltt\u00e4nyt yhden suuntauksen taakan adoptoimalla tuotantoonsa yh\u00e4 enemm\u00e4n erilaisia kuvataiteen suunnanmuutoksia. Pariisin suuri L\u00fcpertz-retrospektiivi (Mus\u00e9e d\u2019art moderne, Pariisi, 17.4.\u201319.7. 2015) valaisi monin tavoin t\u00e4m\u00e4n Saksan 1980-luvun \u201dvillin\u201d tuotannon koko poukkoilevaa kaarta. N\u00e4yttely oli jaettu teemoihin, joiden ajallisesti my\u00f6hempi puoli osoitti L\u00fcpertzin monipuolisuutta ja kyky\u00e4 et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 nykytaiteen teemat vieraiden kulttuurien ja oman mantereemme menneen mytologian kautta.<\/p>\n<p>H\u00e4nen teoksensa ovat Saksan tiettyjen historiallisten tapahtumakulkujen detaljimaisia pullistumia. L\u00fcpertz her\u00e4ttikin huomiota k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 1970-luvulla kuvataiteissa vaiettuja aiheita. Voisi my\u00f6s puhua h\u00e4nen 1980-luvulla paisuneesta dityrambisen detaljin megalomaniasta, divergentist\u00e4 dityrambisuudesta, joka johtaa divertikkelim\u00e4iseen muodonantoon. Joskus h\u00e4nen teoksistaan tulee mieleen enemm\u00e4nkin saksalaisuuden militantti dithyRambo, etenkin kun katselee h\u00e4nen aika ajoin reipastakin v\u00e4lienselvityst\u00e4 Saksan l\u00e4hihistorian kanssa. Saksalaisen sotilaskyp\u00e4r\u00e4n saama rooli yhdist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen varhaisia maalauksia uusiin, mytologisilla viitteill\u00e4 varastettuihin maalauksiinsa \u2013 ja tuovat mieleen ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeisen uusasiallisuuden \u2013 vaikkapa \u00e0 la Franz Radziwill.<\/p>\n<p>L\u00fcpertzin veistoksissa on enemm\u00e4n keskin\u00e4ist\u00e4 samankaltaisuutta kuin h\u00e4nen maalauksissaan. Maalatut pronssiveistokset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t enemm\u00e4nkin \u201dekspressionistisen\u201d puupiirroksen kaltaisilta. Median vaihto vaikuttaa usein taannuttavasti. Pahkurainen Beethoven-veistos paljastettiin Bonnissa maaliskuussa 2014. Sen muhkuraisuutta ei erota hevill\u00e4 h\u00e4nen mytologisten patsaidensa samanoloisuudesta (Odysseus, Daphne). N\u00e4it\u00e4 pahkuraisuuksia onkin sitten ripoteltu pitkin Saksaa ja Baselia. Sen sijaan maalauksissa on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 suuret periodiset muutokset: 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 L\u00fcpertz nappaa aiheita Poussinilta ja muilta klassikoilta, vuonna 2013 h\u00e4n aloittaa sarjan mytologisia maalauksia.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelytilan seinill\u00e4 oli useita L\u00fcpertzin aforistisia huomioita. Esimerkiksi: \u201dMit\u00e4 abstraktio merkitsee? Katsomisen tapaa ja h\u00e4iri\u00f6n ja heikkouksien kanssa ty\u00f6skentely\u00e4. Abstraktio on tulos taiteilijan egotismista. On olemassa vain abstrakteja maalauksia. Maalaus on abstrakti tuotos, ja vain katsojan kautta se kertoo tarinan.\u201d T\u00e4m\u00e4 osoittaa selv\u00e4\u00e4 postmodernia tietoisuutta modernististen teorioiden pneumaattisuuden j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>L\u00fcpertzin tahti viitata maalaustaiteen omaan historiaan on kiihtynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Viimeaikaisissa maalauksissa antiikin myytit rantautuvat L\u00fcpertzin maalauksiin. T\u00e4m\u00e4 on lis\u00e4nnyt h\u00e4nen perspektiivist\u00e4 katsantotapaansa: vaikka n\u00e4iss\u00e4 viitteet Saksan militaristiseen menneisyyteen ovat saaneet uutta ulottuvuutta, silti Arcadian suuret alastomat hahmot ovat viimein tunkeutuneet h\u00e4nen maalauksiinsa.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p>Pierre Bonnard taiteen esillepano on kaivannut uusia n\u00e4k\u00f6kulmia. Mus\u00e9e d\u2019Orsayn (\u00ab\u00a0Peindre, l\u2019Arcadie\u00a0\u00bb, 17.3.\u201319.7. 2015) n\u00e4yttely ei ollut varsinainen uudelleenarvio, mutta t\u00e4ytti teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Se n\u00e4ytti monikuteisen ja silti poeettisen Bonnardin, joka ei palaudu modernismin yksinkertaisiin kanonisiin ymm\u00e4rt\u00e4misv\u00e4yliin. Bonnard on usein suomalaisessa taidekritiikiss\u00e4 k\u00e4sitetty hieman v\u00e4\u00e4rin. Esimerkiksi se, onko Rafael Wardi bonnardilainen, ei ole aivan kiistatonta. PB:n ornamentaalis-psykologista ja arkip\u00e4iv\u00e4n intensiteettej\u00e4 kuvaavat maalaukset eiv\u00e4t ole ainoastaan intiimej\u00e4 \u2013 v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 tapetteja kuvaavien illusoristen sis\u00e4tilojen kautta \u2013 vaan my\u00f6s valon ja v\u00e4rin sumentamia n\u00e4k\u00f6aloja aamiaisp\u00f6yd\u00e4n toiselle puolelle, jossa ajalla on tarve pys\u00e4hty\u00e4. Modernismi vastusti porvarillisen interi\u00f6\u00f6rin yksityiskohtien kuvausta. Bonnard taas l\u00e4hestyi aihetta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 suunnalta interi\u00f6\u00f6rin \u201dei-esitt\u00e4vyyden\u201d kautta. T\u00e4m\u00e4 \u201dei-esitt\u00e4vyys\u201d tuomittiin liian usein ornamentiksi, kun se sattui olemaan tapettien representaatioissa kiinni.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelyn teemaksi mainitaan Arcadia. Kuitenkin kysymys on enemm\u00e4nkin siit\u00e4 mielen Arcadiasta, jonka kaupunki-ihminen Bonnard on sis\u00e4ist\u00e4nyt vapaa-ajan tutkielmiinsa. Bonnard ei noudata puhtaan maalauksen formalismia vaan pohdiskelee ja perustelee kuvantekoa psyykkisten voimien mittelykent\u00e4ll\u00e4, jossa \u201dpuhtaalle visuaalisuudelle\u201d ulkoiset ja painavammat voimat muokkaavat kuvaa ja siten syrj\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n pys\u00e4htyneen ja toisteisen ajatuksen ideaalisesta \u201dharmonisesta\u201d sommitelmasta. N\u00e4yttely antaa my\u00f6s hienon n\u00e4ytteen Bonnardin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vimm\u00e4st\u00e4 alueesta, h\u00e4nen omakuvistaan, joissa h\u00e4n omii itsens\u00e4 omintakeisesti ja oman takaisesti.<\/p>\n<p><a name=\"_GoBack\"><\/a>Maalaus <span lang=\"fr-FR\">Nu<\/span> <span lang=\"fr-FR\">dans<\/span> un <span lang=\"fr-FR\">int\u00e9rieur<\/span> (1912\u20131914) viipaloi alastoman figuurin osaksi sis\u00e4tilaa, joka jakautuu sekin viipaleiksi, mik\u00e4 prosessi on aina ymm\u00e4rretty \u201ddekoratiiviseksi\u201d \u2013 vaikka dekoratiivisuus on vain kuvan sis\u00e4inen kohde (sein\u00e4tapetti) ja siten vain japanismista kaukaistunut tunnelmatekij\u00e4.<\/p>\n<p>Bonnardin vapaa-aikaan kuuluvan arjen hienosyiset, synesteettisen myk\u00e4t, v\u00e4rillisen valon aikaa pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t momentit ovat ehk\u00e4 parhaiten verrattavissa Marcel Proustin kerrontaan. Yhteen sopimattomien elementtien polttaminen l\u00e4pi v\u00e4rien, jotka vastustavat komplementtiv\u00e4rik\u00e4sityksi\u00e4, avaavat lopulta \u201dn\u00e4k\u00f6alan kahvip\u00f6yt\u00e4\u00e4ni\u201d muotopuolistamalla tahallisesti sommitelmia ja viist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ajan ornamentillisuutta, katkeilevuutta, v\u00e4liaikaisuutta. Tilap\u00e4inen etsii v\u00e4rins\u00e4 portaattomasta ja siten v\u00e4r\u00e4j\u00f6iv\u00e4st\u00e4 kromaattisuudesta. Ajan hitaus muodostuu p\u00e4\u00e4aiheeksi ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 arjen hetkeksi pys\u00e4htyneen surrealisuuden, muttei surrealismia. Arkeen kuuluva joutilaisuus onkin Bonnardin maalausten kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n p\u00e4\u00e4teema.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p>Baselista muutama kilometri maaseudulle sijaitsee Fondation Beyeler, jossa oli kiinnostava, Tate Modernista saapunut Marlene Dumasin kierton\u00e4yttely. Kallis Eurooppa on t\u00e4ynn\u00e4 taidemuseokeitaita, jotka sijoittuvat pienen automatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n kaupungeista puhtaan kartanoluonnon helmaan (Henie-Onstad Art Centre, Louisiana, Millesg\u00e5rden, Maeght fondation ja lukuisia muita). Onneksi Beyeleriin p\u00e4\u00e4si raitiovaunulla, ja viel\u00e4p\u00e4 maaseutun\u00e4kym\u00e4n halki, Riehenin pilaamattomana s\u00e4ilyneen pikkukyl\u00e4n kylkeen. Taidekeskukset ovat nykytaideuskovaisten uudentyyppisi\u00e4 pyhiinvaelluspaikkoja, joissa tapaa aina samat tunnukset ja samat teokset (jollei ole erikoistaiden\u00e4yttelyit\u00e4) \u2013 ja Mooren edullisessa paikassa, paitsi Beyeleriss\u00e4, jossa on Thomas Sch\u00fctten valtava J\u00e4nis (2013). Ennen ruhtinaat vet\u00e4ytyiv\u00e4t nautiskelemaan kaupungin ulkopuolelle (Hampton court), nyt taas raharuhtinaat ovat rakentaneet porvariston k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n taiteen temppeleit\u00e4 virkist\u00e4viin paikkoihin, jossa voi hetkiseksi kokea taiteen Arkadian (et in Arcadia ergo sum).<\/p>\n<p>Marlene Dumasin laaja retrospektiivi \u201dThe Image as Burden\u201d (31.5.\u20136. 9. 2015) on h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 varmaankin monessa mieless\u00e4, mutta ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 se osoittaa vastaansanomattomasti, miten henkil\u00f6kuvat, kasvokuvat, muotokuvat eiv\u00e4t ole vain reliikki tai kompastuskivi \u201dmuodon\u201d hakemisessa. Dumas ei tosiaankaan tavoittele ideaalia muotoa vaan emotionaalisista katkoksista kertovia katseita. 1980-luvulla muoto\/henkil\u00f6kuva tuli videon \u2013 ja valokuvan \u2013 kautta takaisin maalaustaiteeseen.<\/p>\n<p>Dumas on ymm\u00e4rt\u00e4nyt visuaalisen massamedian merkityksen aiheiden antajana ja niiden jatkajina. Poliittiset kommentit saavat aivan omanlaisensa v\u00e4rikosketuksen h\u00e4nen \u00f6ljyt\u00f6iss\u00e4\u00e4n: ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t akvarelleilta. N\u00e4yttelyn nimity\u00f6 The Image as Burden on vuodelta 1993 ja keskittyy rasismin painostavuuteen. Monet maalaukset kuvaavat alistettujen purkautumatonta tuskaa. Naisena oleminen, mutta my\u00f6s olemisen eksistentiaaliset ja psykologiset dimensiot tulevat kuvien katseista ja ihmishahmoista h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4sti v\u00e4litetyiksi: harmaata hipova turkoosinen v\u00e4rialue lainehtii ilmeikk\u00e4\u00e4sti kontuurien sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>Dumas on ennen muuta loistava katseen kuvaaja: h\u00e4nen maalaamansa katseet riisuvat jokaisen katsojan esteettisesti latautuneet ennakkoluulot. Muutamilla paksuillakin vedoilla tehdyt ilmetilat eiv\u00e4t koskaan ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n silmiss\u00e4 vaan levittyv\u00e4t kasvojen koko Gestaltiin. Kleptomaani (2006) on kiinnostava muunnelma Th\u00e9dore G\u00e9ricaultin maalauksesta Le Kleptomane (tai L&#8217;Ali\u00e9n\u00e9,\u00a01822). Ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 vaikka kasvokuva on erilainen kuin kohteensa, sen g\u00e9ricaultlaisen \u201dv\u00e4\u00e4ristyneen katseen\u201d tunnistaa heti. Siin\u00e4 on my\u00f6s yht\u00e4lailla kuin mallissaan nopean tekemisen pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 toljotus.<\/p>\n<p>The Sleep of Reason (2009) tuo totta kai mieleen \u2013 my\u00f6s L\u00fcpertzille t\u00e4rke\u00e4n kiintopisteen \u2013 Francisco Goyan akvatintan Sueno del la ragion produce monstruous. T\u00e4ss\u00e4kin on kyseess\u00e4 omakuva, mutta ei niin myrskyis\u00e4 tai niin myrkyllinen kuin Goyalla. Se on enemm\u00e4nkin seesteinen ja kuvaa \u201dj\u00e4rjen unen\u201d vilvoittavuutta: runsaat kiharat muuttuvat otsalla keltaisiksi syker\u00f6iksi, ajatuksen kuviksi. T\u00e4lle sukua, mutta melankolisempi ja \u201dsinisempi\u201d on omakuva Self-portrait at Noon (2008): loistavaa sivellinpy\u00f6rityst\u00e4, joka kaarrattaa n\u00e4kyviin tekij\u00e4n fysionomian, muuttuvat ilmaisulliset kasvonpiirteet ja pid\u00e4ttyv\u00e4n melankolian.<\/p>\n<p>Siin\u00e4 miss\u00e4 esimerkiksi Elizabeth Pleyton ei saa eloa kuvaamiinsa kasvoihin (niiss\u00e4 on kaikissa sama ilme ja sama katse), Marlene Dumas on toista maata, my\u00f6s toisia maanosia. Dumasin kasvoruudukot taas tuovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mieleen Christian Boltanskin luokkahuonetutkielmat tuhoon tuomituista juutalaisista: jokaisen aikakauden yhten\u00e4isyytt\u00e4 vastaa aina kunkin kiinnostavan tekij\u00e4n yhten\u00e4isyydest\u00e4 nouseva erilaisuus.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p>Le Corbusier -n\u00e4yttely Pompidou-keskuksessa oli ilmiselv\u00e4 pettymys. Olisi jo aika k\u00e4sitell\u00e4 Le Corbusierin arkkitehtuuriteorioita kriittisen distanssin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja lopettaa loputon ep\u00e4intellektuaalinen hymin\u00e4 h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi Villa Savoye (1928\u201331) ei viel\u00e4 ollut miss\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6hempiin \u201dihmisen mitta\u201d -teorioihin, vaan purismiin, jonka manifestin Le Corbusier muotoili yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa vuonna 1918. T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla jo nyt p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4. Chandigarh puolestaan osoitti paradoksisesti, ett\u00e4 universalisoiva Modern Movement olikin etnosentrismi\u00e4, joka ei ottanut huomioon intialaisen kulttuurin ehtoja: el\u00e4mist\u00e4 katutilassa. Tekij\u00e4n viljelem\u00e4t luontometaforat saavat paradoksisen ilmaisunsa h\u00e4nen luontoa ja kaupunkirakennetta kolhivissa valkoisissa laatikoissaan. Mit\u00e4\u00e4n kriittist\u00e4 et\u00e4isyytt\u00e4 h\u00e4nen teorioihinsa ei n\u00e4yttelyss\u00e4 oteta \u2013 tyypillisen ranskalaiseen tyylin, joka viljelee ikuista modernismia ja ikuista modernia arkkitehtuuria joka oli vaarassa tuhota Pariisin ikuisesti. \u201dIhmisen mitat\u201d ylittiv\u00e4t ihmisen mitat. Sen sijaan h\u00e4nen maalauksensa ovat eritt\u00e4in kiinnostavia juuri v\u00e4liv\u00e4rik\u00e4sittelyns\u00e4 ja muotojensa puolesta, mik\u00e4 kaikki saa R. Delaunayn haalistuneet p\u00e4\u00e4v\u00e4rihapuilut n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n koululaisen v\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6harjoituksilta. Erikoisuutena n\u00e4yttelyss\u00e4 oli h\u00e4nen Villa Lante -akvarellinsa viime vuosisadan alusta.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p><span lang=\"en-US\">M\u00fcnchenin Haus der Kunstissa j\u00e4rjestetyss\u00e4 Louise Bourgeois\u2019n n\u00e4yttelyss\u00e4 \u201dStructures of Existence: The Cells\u201d (27.2.\u20132.8. <\/span>15) keskittyi p\u00e4\u00e4asiassa h\u00e4nen tuotantonsa kammio-vaiheeseen \u2013 etenkin vuodesta 1991 l\u00e4htien. Kuitenkin t\u00e4t\u00e4 kotelovaihetta s\u00e4estiv\u00e4t laajan n\u00e4yttelyn muut teokset pitkin h\u00e4nen tuotantoansa. Kuten Dumas ja L\u00fcpertz, my\u00f6s Bourgeois verbalisoi mielell\u00e4\u00e4n teostensa merkitysrakenteita. Sen h\u00e4n tekee vuolaasti ja yksityiskohtaisesti, mutta toteaa: \u201dIntolerable is my climate\u201d. Bourgeoisia ei kiinnosta \u201dtaide\u201d vaan se miten h\u00e4n visuaalisesti ilmaisee psyykkisi\u00e4 kerrostumiaan ja miten n\u00e4m\u00e4 kerrostumat avautuvat teoksissa. Siten muistot eiv\u00e4t ainoastaan ole t\u00e4rkein k\u00e4ytinaine h\u00e4nen tuotannossaan, vaan my\u00f6s niiden tulos. H\u00e4n korostaa sublimaatioprosessin keskeisyytt\u00e4, koska muistojen j\u00e4sent\u00e4minen on todella sublimaatiota. Muistojen domestiset momentit ovat siten teosten kertakaikkinen l\u00e4ht\u00f6kohta \u2013 ja rakenne. Nainen, talo, \u00e4iti-h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki, spiraali, is\u00e4 \u2013 t\u00e4ss\u00e4 oman selfin historiaa luotaavia aineksia, jotka muuttavat monet \u201dl\u00f6ydetyt esineet\u201d tarkan symbolisiksi.<\/p>\n<p>Symptomaattisista on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kammiot (lairs, cells)1990-luvulta rakentuivat vanhoista ovista, ilman poikkeuksia. My\u00f6hemmiss\u00e4 saattaa olla verkkorakenne, jolloin ne ovat ylisummaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 suljettuja. Vasta h\u00e4nen tuotantonsa er\u00e4s viimeisimmist\u00e4 h\u00e4keist\u00e4 (2008) ei ole kokonaan suljettu vaan spiraaliportaikolle avautuu tie yl\u00f6s ja ulos. Luettelossa todetaan, ett\u00e4 \u201dportaikko ei johda minnek\u00e4\u00e4n\u201d. Kun katsoo aiempia suljettuja h\u00e4kkej\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se johtaa viimein vapauteen. Louise Bourgeois on uskomattoman monimuotoinen juuri siin\u00e4, miten h\u00e4nen perussymbolisminsa muovautuu \u201dl\u00f6ydettyjen esineiden\u201d mukaan aina hieman erin\u00e4k\u00f6iseksi palaamalla silti h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 perustiloihin.<\/p>\n<p>*<\/p>\n<p>Andy Warhol tuotanto on yht\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4 kuin h\u00e4nen toistoon perustuvat kuvasarjansa \u2013 ja kuitenkin yht\u00e4 enigmaattinen kuin h\u00e4nen vaihtuvat intressins\u00e4. Warholin laaja n\u00e4yttely Museum Brandhorstissa (23.6. \u201318.10.2015) nimell\u00e4 \u201dYes!Yes!Yes! Warholmania in M\u00fcnchen\u201d antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 suurta ja haukotuttavaa spektaakkelia. L\u00e4ht\u00f6kohta on \u201dsis\u00e4inen\u201d: Museum Brandhorst omistaa yli sadan Warholin teoksen kokoelman. T\u00e4st\u00e4 huolimatta n\u00e4yttely esittelee Warholin nimenomaisesti filmintekij\u00e4n\u00e4, kuvittajana, designerina ja musiikin tuottajana. Esill\u00e4 on my\u00f6s h\u00e4nen suuri sarjansa Viimeisi\u00e4 ehtoollisia. Sarjallisuus itse aiheen sis\u00e4ll\u00e4 nostaa usein monip\u00e4isesti \u2013 vain yht\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4. Erityisen tilaviev\u00e4 on valtava Viimeinen ehtoollinen (1986), jossa on 28 x 4 eli 112 mustalla pohjalla olevaa graafista Jeesuksen kasvokuvaa. N\u00e4yttely on my\u00f6s siin\u00e4 mieless\u00e4 kiinnostava, ett\u00e4 se paljastaa Warholin valtavan tuotteliaisuuden juuri vuotta ennen h\u00e4nen kuolemaansa. Joseph Boysia, josta h\u00e4n oli tehnyt serigrafian jo 1980, muistetaan suurella camouflage-muotokuvalla t\u00e4m\u00e4n kuolinvuonna 1986, vuotta ennen korkokenk\u00e4kertomuksilla aloittaneen tekij\u00e4n omaa kuolemaa. Oikeastaan Warhol, jos kuka, viljeli anti-milj\u00f6\u00f6muotokuvien tekoa: ainoa konteksti, joka kasvokuvissa piilee, on toinen samanlainen kasvokuva. Ehk\u00e4 muotokuvista ei lopulta parane puhua olenkaan vaan kasvokuvien kavalkadista, monistuksesta, jossa kumuloituvat visuaalisen kulttuurimme j\u00e4ttim\u00e4isen simulaation generaattorin ysk\u00e4hdykset.<\/p>\n<p>Luen t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani Francois Jostin kirjaa Le culte du banal (2013). Warholista puhuessaan h\u00e4n viittaa Brucknerin ja Finkelkrautin ajatukseen: \u201dBovarismin seikkailu tuottaa itsess\u00e4\u00e4n vallankumouksen!\u201d T\u00e4h\u00e4n voi vastata vain: Eik\u00e4 tuota! Jost puolestaan vastaa ajatukseen: \u201dBanaliteetti ei suinkaan ole tietoamisen vaan toiminnan palveluksessa\u201d. <span lang=\"en-US\">Niin se on: \u201dNothing special!<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u00a0 N\u00e4yttelykritiikkisikerm\u00e4 pitkin Keski-Eurooppaa kes\u00e4ll\u00e4 2015 Markus L\u00fcpertz (Mus\u00e9e d\u2019art moderne, Pariisi), Pierre Bonnard (Mus\u00e9ee d\u2019Orsay, Pariisi) Le Corbusier (Centre Pompidou, Pariisi), Marlene Dumas (Fondation Beyeler, Basel), Louise Bourgeois, (Haus der Kunst, M\u00fcnchen,) Andy Warhol (Museum Brandhorst, M\u00fcnchen). Viime kes\u00e4n<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[11],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/102"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=102"}],"version-history":[{"count":4,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":121,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/121"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.alttikuusamo.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}